Lone Justice oli kitaristi Ryan Hedgecockin ja solisti Maria McKeen vuonna 1982 perustama yhdysvaltalainen countryrockyhtye. Molemmat pitivät sekä rockabillystä että countrysta ja uransa alussa Lone Justice identifoituikin osaksi niin kutsuttua Los Angelesin cowpunk-skeneä. Yhtye aloitti puhtaasti coverbändinä, mutta basisti David Harringtonin ja rumpali Don Willensin täydennettyä sen kokoopanon Lone Justice alkoi säveltää omaa materiaaliaan. Marvin Etzioni kutsuttiin mukaan yhtyeen tuottajaksi, sovittajaksi ja biisintekijäksi. Vuonna 1983 hän kuitenkin otti Harringtonin paikan Lone Justicen basistina. Seuraavana vuonna yhtyeen rumpaliksi vaihtui Don Heffington. Varhaisessa soundissaan Lone Justice yhdisti countrya ja punkrockia elementteihin rockabillystä. Ehtiessään vuonna 1985 ilmestyneeseen ja nimeään kantaneeseen esikoisalbumiinsa Lone Justicen musiikki oli kuitenkin muuttunut lähemmäksi juurevaa rockia ja toisaalta laulaja/lauluntekijä-genreä. Yhtyeen varhaisiin diggareihin lukeutui Dolly Parton. Lone Justice saavutti ensiksi diggarikuntaa Los Angelesin musiikkiskenessä. Paikallinen rockjournalisti Stan Findelle kirjoitti Performance-lehteen yhtyeen varastaneen Whiskey A Go Gossa shown comebackkeikkaansa tehneeltä Arthur Leeltä. Linda Ronstadtin suosittelemana Lone Justice solmi levytyssopimuksen Geffen Recordsin kanssa. Esikoisalbuminsa ilmestymisen jälkeen Lone Justice teki kiertueen U2:n lämmittelijänä. Kiertueella yhtye täydensi lineupiaan vuonna 1986 Lone Justicen jättäneellä kitaristilla Tony Gilkysonilla. Jimmy Iovinen tuottama Lone Justicen esikoisalbumi saavutti varsin myönteisiä arvioita. Esimerkiksi Rolling Stoneen pitkäsoiton arvoinut Jimmy Guterman sijoitti sen kaikkien aikojen parhaiden albumien listalleen. Kaupallisesta aspektista tarkasteltuna albumi meni valitettavasti jossakin määrin ohi sekä country- että rockorientoituneelta yleisöltä. Singleformaatissa Lone Justicen esikoisalbumilta julkaistiin kappaleet Sweet, Sweet Baby (I'm Falling) ja Ways to Be Wicked, joista viimeksi mainittu oli Tom Pettyn ja Mike Campbellin käsialaa. Lone Justicen esikoisalbumin jälkeen Etzioni ja Heffington jättivät yhtyeen ja Hedgecock sekä McKee etsivät ympärilleen uudet muusikot. Lone Justiceen uuteen lineupiin tulivat mukaan kitaristi Shane Fontayne, basisti Greg Sutton, rumpali Rudy Richman ja aikaisemmin Patti Smith Groupissa vaikuttanut kosketinsoittaja Bruce Brody. Lone Justicen toisen ja vuonna 1986 ilmestyneen albumin Shelter tuotannosta vastasivat Steve Van Zant, Jimmy Iovine ja yhtye itse. Tyylillisesti Lone Justice siirtyi Shelter-albumilla juurevasta tyylistään lähemmäksi tyypillistä 80-luvun pop/rocksoundia ja albumilla hyödynnettiin runsaasti syntetisaattoreita ja rumpukoneita. Shelter menestyi hienoisesti edeltäjäänsä huonommin saavuttaen Billboardin listalla sijan 65. siinä, missä Lone Justicen debyytti oli noussut sijalle 56. Singleformaatissa ilmestynyt Shelterin nimikappale oli sitä vastoin menestyksekkäämpi kuin aikaisemmin julkaistut Lone Justicen singlet. Se kohosi sijalle 26. rocksinglejen listalla ja Billboardin Hot 100-listalla sijalle 47. Vajaa vuosi Shelterin ilmestymisen jälkeen vuonna 1987 Maria McKee hajotti Lone Justicen ja siirtyi sooloartistiksi. Heffintonista tuli studiorumpali ja Etzioni teki levytyksiä nimellä the Mandolin Man. Vuosina 1992 ja 1993 Rudy Richman vaikutti rumpalina brittiläisessä rockyhtyeessä The Quireboys ja oli myös mukana yhtyeen albumilla Bitter Sweet & Twisted. Fontayne vaikutti kitaristina Bruce Springsteenin yhtyeessä albumien Lucky Town ja Human Touch tiimoilta tehdyllä kiertueella. Oltuaan vuosikymmenen ajan pois musiikkiteollisuudesta Hedgecock teki paluun vuonna 1996 duon Parlor James toisena osapuolena. Tammikuussa 1999 ilmestynyt retrospektiivinen kokoelma This World is Not My Home sisälsi Lone Justicen varhaisia demonauhoituksia. Vuonna 2003 yhtyeeltä julkaistiin kokoelma-albumi osana Universal Musicin 20:th Anniversary Masters-sarjaa. Vuonna 2004 ilmestyneellä kokoelmadvd:llä Old Grey Whistle Test Vol 3 BBC Video julkaisi Lone Justicen vuoden 1985 livetulkinnan kappaleestaan Sweet, Sweet Baby (I'm Falling). Vuosien 2014 ja 2019 välillä Omnivore Records julkaisi Lone Justicelta kolme vuoden 1983 aikana taltioitua, demo- ja livenauhoituksista koostuvaa retrospektiivistä albumia. Ne ovat This Is Lone Justice:The Vaught Tapes, 1983, (julkaistu 2014), The Western Tapes, 1983 (julkaistu 2018) ja Live at the Palonimo, 1983 (julkaistu 2019). Maaliskuussa 2021 Heffington menehtyi leukemiaan 70 vuoden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti