Timo Forrs:The 69 Eyes (Like)
Glamrockin edustajana aloittanut ja goottirockin airueeksi siirtynyt The 69 Eyes on ollut olemassa jo huikean 30 vuoden ajan. Timo Forssin yhtyeestä laatima biografia on ansiokas teos yhtyeen uran vaiheista. Kirjan ensimmäisessä osassa käydään läpi yhtyeen jäsenten musiikillinen kehityskaari ajalta ennen The 69 Eyesin perustamista. Sarjakuvista ja piirtämisestä kiinnostuneen solisti Jyrki Linnankiven ensimmäinen diggauskohde oli Elvis Presley, jota seurasivat yleisesti 50-luvun rock and roll, punk ja glamrock ja myös 60-luvun rock. Kitaristeista Pasi Moilanen oli selkeästi heavyrockorientoitunut ja hänen ensimmäinen voimakkaasti diggaamansa yhtye brittiläinen Motörhead. Kakkoskitaristi Timo Pitkänen oli ensiksi kova Hurriganes-diggari ja koki seuraavaksi punkrockherätyksen sekä brittiläisten että kotimaisten yhtyeiden myötä. Kotimaisista yhtyeistä sekä Pasille että Timolle varsin merkittäväksi muodostui Sielun Veljet. Basisti Arto Ojajärvi on selkeästi The 69 Eyesin iäkkäin jäsen. Myös hänelle Hurriganes edusti ensimmäistä rockräjähdystä. Oman soiton osalta merkittäväksi muodostui 70-luvun alun classic rock Led Zeppelinistä alkaen ja Kiss-diggari Artosta tuli jo 70-luvun puolivälissä. Loppuvuodesta 1977 Arto todensi naishardockin todellisen pioneeriyhtyeen The Runawaysin konsertin Seinäjoella. Yhtyeen jäsenistön tunnetuimmat jäsenet ovat Joan Jett ja Lita Ford. The 69 Eyesin jäsenistä ainoana Arto ehti levyttää jo 80-luvun ensimmäisellä puoliskolla Syyskuu-yhtyeen jäsenenä. Rumpali Jussi Vuori oli voimakkaasti glamrock- ja heavyorientoitunut. Hänen keskeisin The 69 Eyesiä edeltänyt yhtyeensä oli Hangman Jury. Muiden tulevien The 69 Eyes-muusikoiden ajauduttua Helsinkiin yhtye perustettiin 80-luvun lopussa. Sekä henkilökemiat että musiikilliset intressit kohtasivat ja yhtyeen ensimmäiset Gaga Goodiesin julkaisemat singlet edustivat garage- ja glamrockin hybridiä. Ensimmäinen pitkäsoitto, vuonna 1992 ilmestynyt ja nimensä osalta T. Rexille kumartava Bump and Grind epäonnistui jossakin määrin soundiensa osalta, mutta sisälsi vahvaa kappalemateriaalia. High Times and Low Life-ep:llä The 69 Eyes palasi onnistuneesti garagerockjuurilleen ja vuonna 1995 ilmestynyt kakkospitkäsoitto Savage Garden oli jo varsin onnistunut sisältäen jo hienoisia goottiviitteitä kappaleessaan Velvet Touch ja Wild Talkissa vieraili Andy McCoy. Vuonna 1996 Jyrki pääsi tekemään musiikillista yhteistyötä voimakkaasti diggaamansa Smack-yhtyeen solistin Clauden, eli Ilari Peltolan kanssa covereista koostuneella ep:llä Fellow Reptiles. Vuonna 1997 ilmestyi The 69 Eyesin metallivaikutteisin albumi Wrap Your Troubles in Dreams. Klassikkotasoisen nimikappaleen sisältävän albumin ensimmäisenä singlenä ilmestyi industrial-jyrää edustanut cover Blondien Call Mestä. Loppukesään 1997 ajoittui riehakas Hell on Wheels-kiertue Tehosekoittimen, Apulannan ja todellisen frendibändin Hybrid Childrenin kanssa. Vuonna 1999 ilmestyneen albumin Wasting the Dawn nimikappaletta voi goottivaikutteissaan pitää The 69 Eyesin tuotannossa uusia ovia avanneena. Lopullista läpimurtoa yhtyeelle tuli merkitsemään vuonna 2000 julkaistu pitkäsoitto Blessed Be ja siltä poimittu merkittävä singlemenestys Gothic Girl, joka oli harvinaislaatuisesti rumpali Jussin säveltämä. Menestystä jatkoivat vuosina 2002 ja 2004 ilmestyneet, The 69 Eyesin tuotannon terävimpään kärkeen lukeutuvat pitkäsoitot Paris Kills sekä Devils, joilla yhtye teki yhteistyötä tuottaja Johnny Lee Michaelsin kanssa. Ulkomaiden osalta The 69 Eyes oli tähän mennessä saavuttanut suosiota etenkin Saksassa ja Angelsin jälkeen yhtye soitti uransa ensimmäiset keikat Yhdysvalloissa. Mainitusta pitkäsoitosta muodostui 69 Eyesin uran kallein, mutta myös eräs laadukkaimmista albumeista. 2010-luku oli yhtyeelle osittain vaikea, mutta mainitulla vuosikymmenellä The 69 Eyes työsti vaihteeksi updeitatulla soundilla metallisempaa tuotantoaan edustavan pitkäsoiton Back in Blood ja popvaikutteisemman X:n. Yhtyeen viimeisimmät albumit West End ja huhtikuussa 2023 ilmestynyt Death of Darkness ovat pitäneet yllä varsin laadukasta tasoa ja The 69 Eyes on säilyttänyt suosionsa. Jyrki Linnakiven osallistuttua Vain elämää-ohjelmasarjaan yhtye löysi kotimaassa myös aivan uutta yleisöä. Usko omaan juttuun ja jatkuva kiinnostus musiikkiin on pitänyt The 69 Eyesin toiminnassa kunnioitettavat kolme vuosikymmentä. Timo Forss on laatinut yhtyeestä ansiokkaan biografian, jonka uskoisi kiinnostavan myös muita, kuin pelkästään bändin musiikin diggareita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti