12. syyskuuta 1938 syntynyt ja 19. heinäkuuta 2001 edesmennyt Judy Clay oli yhdysvaltalainen soul- ja gospelvokalisti, joka saavutti menesystä ensisijaisesti kahdessa levyttäneessä duossa 60-luvun aikana. Judith Grace Guions syntyi St. Paulsissa, Pohjois-Carolinassa. Isoäti kasvatti hänet ja Judy aloitti laulamisen kirkossa. Hän muutti Brooklyniin 50-luvun alussa ja Lee Drinkard Warrickin myötä hänestä tuli The Drinkard Singersin jäsen. 14-vuotiaasta lähtien Claysta tuli säännöllinen esiintyjä perheen gospelyhtyeessä. Alun perin se oli perustettu Newarkissa, New Jerseyssä vuonna 1938 ja ajoittain yhtyeen kokoonpanoon kuuluivat sittemmin nimellä Cissy Houston tunnettu Emily Warrick sekä sisarukset Dionne ja Delia, jotka tultiin tuntemaan Dionne ja Dee Dee Warwickina. Judyn debyyttilevytys oli The Drinkard Singersin vuonna 1954 ilmestynyt albumi The Newport Spiritual Stars. The Drinkard Singersin nimeksi vaihtui myöhemmin The Sweet Inspirations. Judy jätti The Drinkard Singersin vuonna 1960. Hänen ensimmäinen soololevytyksensä oli Ember Recordsin julkaisema More Than You Know. Lavettelle ja Scepter Recordsille tehdyt levytykset eivät osoittautuneet erityisen menestyksekkäiksi, joskin You Busted My Mind saavutti myöhemmin suosiota Britannian northern soul-ympyröissä. Vuonna 1967 Atlantic Recordsin Jerry Wexler saattoi Clayn yhteistyöhön valkoisen solistin ja biisintekijän Billy Veran kanssa. The Sweet Inspirationsin kanssa levytetty The Storybook Children saavutti Billboardin R&B-listalla sijan 20. ja poplistalla sijan 54. Toinen Veran kanssa levytetty hittiduetto Country Girl, City Man saavutti R&B-listalla sijan 41. ja poplistalla sijan 36. Clay siirtyi Stax Recordsin artistiksi ja levytti mainitulle yhtiölle menestyksekkäitä duettoja William Bellin kanssa. Niistä Private Number nousi R&B-listalla sijalle 17. ja brittien singlelistalla aina kahdeksanneksi. Toinen yhteislevytys My Baby Specializes nousi niin ikään R&B-listalle. Clay teki vielä paluun Atlantic Recordsille ja levytti Veran kanssa dueton Reaching for the Moon. Hänen viimeinen soolohittinsä oli R&B-listalla vuonna 1970 sijan 45. tavoittanut Greatest Love. Clayta kuultiin taustavokalistina Ray Charlesin, Aretha Franklinin, Van Morrisonin, Donny Hathawayn sekä Wilson Pickettin levytyksillä. Vuonna 1979 hän teki paluun gospelin pariin ja lauloi ajoittain Cissy Houstonin gospelkuorossa. Clay edesmeni 19. heinäkuuta 2001 62 vuoden ikäisenä auto-onnettomuuden jälkeisiin komplikaatioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti