Fleetwood Mac:Future Games
Kolmas syyskuuta 1971 Reprisen julkaisemana ilmestynyt Future Games on Fleetwood Macin viides studioalbumi. Edeltäneenä kesänä Advision-studioilla Lontoossa nauhoitettu pitkäsoitto on yhtyeen albumeista ensimmäinen, jonka työstämiseen Christine McVie täysipainoisesti osallistui. Lisäksi kyseessä oli ensimmäinen niistä viidestä Fleetwood Macin albumista, jonka nauhoituksiin osallistui rhythm and blues- ja jopa jazztaustaa omannut yhdysvaltalaiskitaristi Bob Welch. Joulukuussa 1971 Future Games saavutti Billboard 200-listalla sijan 91. Kultalevyksi albumi myi vuonna 2000. Fleetwood Macin perustajajäsenen ja varhaisen johtohahmon Peter Greenin jätettyä Fleetwood Macin toukokuussa 1970 jäljelle jääneet yhtyeen jäsenet julkaisivat albumin Kiln House, jonka nauhoituksiin basisti John McVien vaimo Christine Perfect osallistui. Pian hänestä tuli kosketinsoittajan ominaisuudessa yhtyeen täysvaltainen jäsen, joka alkoi myös kirjoittaa ja esittää omia kappaleitaan. Fleetwood Macin konsertoidessa Kiln Housen tiimoilta kitaristi/solisti Jeremy Spencer erosi yhtyeestä helmikuussa 1971. Fleetwood Mac piti koesoittotilaisuuksia etsiessään hänen korvaajaansa kesän 1971 aikana. Bob Welch tuli valituksi työstämänsä demonauhan ansiosta. Ilman Spencerin tuomia vaikutteita Chicago bluesista ja 50-luvun rockista Fleetwood Mac siirtyi Future Gamesillä lähemmäksi popmusiikkia, jonka edustajana yhtye tuli lopullisesti lyömään itsensä läpi Yhdysvalloissa neljä vuotta myöhemmin. Future Games koostui aluksi seitsemästä kappaleesta ja levy-yhtiön vaatimuksesta yhtye nauhoitti kahdeksanneksi jamikappaleen What a Shame, jossa saksofonia soitti Christine McVien veli John Perfect. Albumin kappaleista Morning Rainista Fleetwood Mac oli jo tammikuussa 1971 nauhoittanut BBC:llä varhaisen version nimellä Start Again. Bob Welchin käsialaa olevan albumin nimikappaleen sen säveltäjä levytti uudelleen vuonna 1979 albumilleen The Other One ja vielä vuonna 2003 ilmestyneelle albumilleen His Fleetwood Mac Years and Beyond. Originaali versio pääsi mukaan vuonna 2000 valmistuneeseen elokuvaan Almost Famous. Editoitu versio kappaleesta Sands of Time b-puolellaan Lay It All Down julkaistiin singleformaatissa Yhdysvalloissa ja joissakin muissa maissa. Vaihtoehtoinen versio viimeksi mainitusta kappaleesta päätyi vuonna 1992 ilmestyneelle kokoelma-albumille 25 Years -The Chain. Editoitu versio kappaleesta Sands of Time ilmestyi kokoelman 50 Years Don't Stop vuonna 2018 julkaistulla deluxe-versiolla ja myöhemmin bonuskappaleeksi Future Gamesin vuonna 2020 ilmestyneelle remasteroidulle versiolle. Lisäksi mainitulle versiolle sisältyivät vaihtoehtoiset otot kappaleista Sometimes ja Show Me a Smile, pitkä vaihtoehtoinen versio Lay It All Downista, What a Shamen täyspitkä vokalisointia sisältänyt versio sekä akustinen demo Welchin käsialaa olevasta kappaleesta Stone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti