Neljäs heinäkuuta 1944 syntynyt Harvey Goldstein, joka tunnetaan paremmin nimellä Harvey Brooks, on yhdysvaltalainen bassokitaristi. Hän ilmaantui New Yorkin musiikkiskeneen 60-luvun alkuvuosina ja lukeutui instrumenttinsa nuoriin taitajiin esimerkiksi Felix Pappalardin ja Andy Kulbergin tavoin. Brooksin musiikillinen ilmaisu sisälsi elementtejä niin folkista, bluesista, rockista kuin jazzistakin. Nousua kuuluisuuteen Brooksille tuli merkitsemään pyyntö tulla soittamaan Bob Dylanin taustayhtyeeseen. Brooks osallistui vuonna 1965 ilmestyneen Dylanin klassikkoalbumin Highway 61 Revisited nauhoituksiin. Tuottaja Bob Johnsonin kanssa Dylan etsi edeltänyttä albumiaan Bringing It All Back Home raaempaa ja sähköisempää soundia, ja Brooks, kitaristi Michael Bloomfield ja urkuri Al Kooper tarjosivat juuri sitä, mitä kaksikko kaipasi. Vuonna 1965 Brooks oli osa Dylanin taustayhtyettä esimerkiksi Quuensissä, Forest Hillsissä ja Hollywood Bowlilla soitetuissa konserteissa. Samaiseen taustayhtyeeseen kuuluivat tulevat The Band-yhtyeen jäsenet, kitaristi Robbie Robertson ja rumpali Levon Helm. Seuraavaksi Brooks soitti useiden folkartistien, kuten Fred Neilin, Eric Andersenin, Richie Havens, Peter, Paul and Maryn Tom Rushin ja Jim & Jeanin albumeilla. Sähköistä folkrockia edustaneista artisteista Brooks soitti David Bluen levyillä ja lisäksi hän osallistui useisiin bluesia ja rockia yhdistäneisiin projekteihin Bloomfieldin ja Kooperin kanssa. Heistä ensiksi mainittu kutsui Brooksin mukaan yhtyeeseen Electric Flag. Originaalikokoonpanossaan mainittu yhtye oli toiminnassa noin vuoden ajan ja se julkaisi kolme pitkäsoittoa. Electric Flagin hajottua Brooks oli mukana Cass Elliottin vuonna 1968 ilmestyneellä albumilla Dream a Little Dream of Me. The Doorsin vuonna 1969 ilmestyneellä albumilla The Soft Parade Brooks soitti kappaleilla Touch Me, Tell All the People ja Wishful Sinful. The Doorsin kanssa Brooks soitti myös Los Angelesissa Forumilla ja New Yorkissa Madison Square Gardenissa. Vuonna 1968 Brooks soitti menestyksekkäällä jamilevyllä Super Session Kooperin, Bloomfieldin ja Stephen Stillsin kanssa. Mainitulle albumille sisältyy myös hänen käsialaansa oleva kappale Harvey's Tune. Tuottaja Teo Maceron kautta Brooks päätyi yhteistyöhön Miles Davisin kanssa. Hän osallistui Davisin vuosina 1970 ja 1974 ilmestyneiden albumien Bitches Brew ja Big Fun tuotantotyöhön. Elo- ja marraskuuhun 1969 ajoittuneissa nauhoituksissa Brooks soitti sähköbassoa ja Dave Holland akustista bassoa. Vuonna 1970 Brooks oli mukana Dylanin albumilla New Morning. Lisäksi hänen musisointiaan kuullaan esimerkiksi Seals and Croftsin albumilla Summer Breeze ja Paul Kantnerin pitkäsoitolla Blows Against the Empire. Lisäksi Brooks levytti John Martynin, The Fabulous Rhinestonesin, Fontella Bassin, John Sebastianin, Loudon Wainwright III:n, John Calen ja Paul Burlisonin kanssa. Clarence Clemons and the Red Bank Rockersin kanssa Brooks konsertoi vuonna 1982 ja Paul Butterfield Blues Bandin kanssa mainitun vuosikymmenen lopussa. Vuosina 1991-92 Brooks oli mukana Donald Fagenin Rock and Soul Revuessa. Hänen tuorein projektinsa Yhdysvalloissa on ollut 17:th Street Band, jonka tuotantoa hän on julkaissut 17:th Street Recordsillaan. Elokuussa 2009 Brooks muutti vaimonsa Bonnien kanssa Israeliin, missä hän on toiminut sekä artistina että opettajana. Vuonna 2020 Brooks viimeisteli elämäkertansa View from the Bottom. Seuraavana vuonna ilmestyi hänen ensimmäinen sooloalbuminsa, sekä instrumentaali- että vokalisoituja kappaleita sisältävä Harvey Brooks "Elegant Geezer,Jerusalem Sessions", jonka työstämisessä olivat mukana Oren Fried, Yehuda Ashash, Steve Peskoff, Ioram Linker, Jamie Saft, Daniel Naiman, Ehud Banai ja Danny Sanderson. Albumin tuotannosta vastasi Matthew J. Adams.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti