Ian Fraser Kilmisterin alias Lemmyn luotsaama Motörhead on
englantilaisen rockin legendaarisimpia ilmentymiä. Sen vaikutus 80-luvun alussa
pinnalle nousseeseen New Wave of British Heavy Metalliin on kiistaton. Lemmy säilyi yhtyeen ainoana alkuperäisjäsenenä kautta vuosien.
Motörhead julkaisi 21 studioalbumia, kymmenen konserttitaltiointia, 12
kokoelmaa ja viisi ep:tä. Yhtye perustettiin kesäkuussa 1975. Lemmyn aikaisempi
yhtye oli ollut space rockin keskeisiin edustajiin kuuluva Hawkwind, jonka
kahdella albumilla, eli pitkäsoitoilla Warrior on the Edge of Time ja Hall of the Mountain Grill hän oli ollut mukana. Uuden yhtyeen myötä Lemmy halusi
musiikin olevan perustavanlaatuista rockia esimerkiksi MC 5:n hengessä. Nimensä
bändi otti Lemmyn käsialaa olleen samannimisen ja Hawkwindin ohjelmistoon
kirjoitetun kappaleen mukaan. Originaalin kokoonpanon muodostivat muilta osin
Pink Fairiesissa soittanut kitaristi Larry Wallis ja rumpali Lucas
Fox. Sopimus solmittiin United Artistsin kanssa ja Motörhead teki nauhoituksia
Dave Edmundsin tuottamana. Tässä vaiheessa muun yhtyeen ja Lucas Foxin tiet
erkanivat. Tilalle saatiin Lemmyn vanha tuttu Philty ”Animal” Taylor. Kyseisiin
nauhoituksiin ei oltu täysin tyytyväisiä, mutta silti ne julkaistiin nimellä On
Parole vuonna 1979, jolloin Motörhead oli jo saavuttanut jonkin verran
menestystä. Larry Wallisilla oli keikkavelvoitteita Pink Fairiesin kanssa,
joten maaliskuussa 1976 yhtyeen kitaristiksi vaihtui Fast Eddie Clarke, ja
juuri kyseinen kokoonpano on yleisesti tunnustettu Motörheadin
legendaarisimmaksi. Menestys antoi odottaa itseään, mutta seuraava tärkeä
kontakti yhtyeelle oli Chiswick Recordsin Ted Caroll. Alun perin tarkoituksena
oli tehdä ainoastaan single, mutta Motörhead päätyi työstämään kokonaisen
albumin.
Yhtyeen nimeä kantanut pitkäsoitto ilmestyi elokuussa 1978
ja saavutti parhaimmillaan sijan 43. brittilistalla. Seuraava diili solmittiin
Bronze Recordsin kanssa ja ensimmäisenä Bronze-julkaisuna oli single Louie
Louie, näkemys lukuisia kertoja versioidusta garageklassikosta, jonka
tunnetuimmasta hittiversiosta vastannee The Kingsmen. EMI julkaisi Motörheadin
debyyttialbumin uudestaan valkoisena vinyylinä. Ensimmäinen Bronzelle tehty
pitkäsoitto ja samalla ensimmäinen Motörheadin kiistattomista
klassikkoalbumeista oli maaliskuussa 1979 ilmestynyt Roundhouse-studioilla
äänitetty ja Jimmy Millerin tuottama Overkill. Yhtye soitti pitkäsoiton
nimikappaleen Top of the Popsissa. Overkill-pitkäsoitto sijoittui sijalle 24.
brittilistalla ja albumin tiimoilta tehtiin kiertue. Nimikappaleen lisäksi albumilta lohkottiin myös toinen single No Class. Yhtye soitti Readingin
festivaaleilla, mutta työsti kesän 1979 aikana myös uutta tuotantoaan. Seuraava
klassikkoalbumi Bomber ilmestyi jo samaisen vuoden lokakuussa. Se nousi jo
sijalle 12. kotimaassaan. Pitkäsoittoa seurasi kiertue Englannissa ja myös
muualla Euroopassa. Lämmittelyesiintyjänä kiertueella oli nouseva ja lupaava Saxon.
Elokuussa 1980 Motörheadin 40-minuuttinen esiintyminen Nottingham Theatre
Royalissa kuvattiin Rockstage-ohjelmaa varten. Elo- ja syyskuun 1980 yhtye
vietti studiossa tuottaja Vic Mailen kanssa. Marraskuun alussa ilmestyi
Motörheadin keskeisin klassikkotäyspitkä Ace of Spades. Se nousi aina
neljänneksi kotimaassaan. Loka-marraskuussa oli vuorossa Ace Up Your
Sleeve-kiertue kotimaassa. Lämmittelijöinä sillä toimivat Girlschool ja Vardis.
Edellisen kanssa työstetty Saint Valentine’s Day Massacre – niminen ep nousi
kotikonnuilla viidenneksi singlelistalla helmikuussa 1981 ja samaisen vuoden
kesällä ilmestynyt kaikkien aikojen konserttitaltiointeihin lukeutuva No Sleep
til Hammersmith nousi aina listakärkeen. Huhti-heinäkuussa Motörhead kiersi
ensimmäistä kertaa Amerikassa Ozzy Osbournen uuden yhtyeen Blizzard of Ozzin
vieraina. Siellä Ace of Spades olikin ollut yhtyeen debyyttijulkaisu.
Äänitykset seuraavaa, tällä kertaa yhtyeen itsensä tuottamaa albumia varten
alkoivat tammikuussa 1982. Samaisen vuoden huhtikuussa ilmestyi single Iron
Fist, joka oli samalla tulevan pitkäsoiton nimiraita. Itse albumi seurasi jo
myöhemmin samassa kuussa. Se jatkoi menestystä sijoittuen kuudenneksi
brittilistalla. Kyseessä olivatkin klassisimman kokoonpanon viimeiset
levytykset, vaikka Fast Eddie oli vielä mukana Iso-Britannian kiertueella
maalis-huhtikuussa ja Motörheadin ensimmäisen pääesiintyjänä tekemän
Amerikan-kiertueen alkuvaiheessa toukokuussa. Motörheadista lähtönsä jälkeen
Fast Eddie perusti yhtyeen Fastway. Uudeksi kitaristiksi pestattiin aikaisemmin
irlantilaisessa hardrockin klassikkoyhtyeessä Thin Lizzyssä soittanut Brian
Robertson. Hän solmi Motörheadin kanssa yhden albumin mittaisen sopimuksen.
Tuloksena oli Motörheadin tavanomaista tyyliä monimuotoisempi albumi Another
Perfect Day. Sen tiimoilta myös keikkailtiin suorastaan kiitettävästi. Lyhyttä
Japanin pyrähdystä seurasi kuukauden kiertue Euroopassa loka-marraskuussa.
Toukokuun lopusta 1984 samaisen vuoden heinäkuun alkuun oli vuorossa
varsinainen Another Perfect Day-rundi ja Amerikassa yhtye konsertoi
heinä-elokuussa. Toinen kiertue Euroopassa seurasi vielä loka-marraskuussa.
Robbie Robertson oli haluton soittamaan useita yleisön rakastamia
Motörhead-standardeja ja hänen jäähyväiskeikkansa yhtyeessä oli Berliinin
Metropolissa 11. marraskuuta 1984.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti