Myös Bob Dylanin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnetuksi
tullut kanadalainen The Band lukeutuu kaikkien aikojen arvostetuimpiin
rockyhtyeisiin. Sävellyksellisesti se hyödynsi ensisijaisesti kitaristinsa
Robbie Robertsonin talenttia. Rumpali Levon Helm, basisti Rick Danko ja
kosketinsoittajat Garth Hudson ja Richard Manuel olivat kaikki erinomaisia
muusikoita ja hyviä solisteja. Kvintetti hankki kannuksensa
Ronnie Hawkinsin taustayhtyeessä The Hawksissa jo aivan 60-luvun alussa.
Yhtyeen legendaarisin levytys lienee raivoisa näkemys Bo Diddleyn klassikosta
Who Do You Love. Moottoripyöräonnettomuudesta toipunut Dylan aloitti yhteistyön
The Bandin kanssa vuonna 1967. Kuuluisat kellarinauhat, eli tupla-albumi The
Basement Tapes julkaistiin tosin vasta vuonna 1975. The Bandin kaksi
ensimmäistä pitkäsoittoa, vuoden 1968 Music from the Big Pink sekä seuraavana
vuonna ilmestynyt The Band lukeutuvat rockin historian kiistattomiin
klassikkolevyihin. Kyseisten albumien biisiaarteistosta mainittakoon The
Weigtin, Chest Feverin, Amerikan sisällissodasta kertovan The Night They Drove
Old Dixie Downin, Whispering Pinesin ja King Harvest (Has Surely Comen)
kaltaiset kultahiput. Vuoden 1970 Stagefright edusti sekin vielä varsin hyvää
tasoa huippuhetkinään nimikappale sekä The Shape I’m In.
Vuonna 1972 ilmestynyt Rock of Ages lukeutuu rockin historian
legendaarisimpiin konserttitaltiointeihin. Sitä seuranneella studioalbumilla
Gahootsilla oli When I Paint My Masterpiecen kaltaiset huippuhetkensä. Vuonna
1973 The Band teki kunniaa musiikillisille juurilleen coveroimalla
rockklassikoita pitkäsoitolle Moondog Matinee. Samoihin aikoihin yhtye oli
mukana Bob Dylanin 1970-luvun ensimmäiseksi todelliseksi paluulevyksi
tulkittavissa olevalla Planet Wavesilla sekä sitä seuranneella erinomaisella
livetuplalla Before the Flood. Vuoden 1975 The Band-pitkäsoitto Northern Lights
Southern Cross sisälsi sekin muutaman kiistattoman klassikon, joista
mainittakoon erityisesti Robbie Robertsonin riipaiseva It Makes No Difference.
The Bandin osalta kaikki olennaisin päättyi vuonna 1976 tripla-albumin muodossa julkaistuun jäähyväiskonserttiin The
Last Waltz, josta tehtiin myös varsin onnistunut konserttielokuva. Mukana oli
huomattava määrä musiikillisia yhteistyökumppaneita Ronnie Hawkinsista,
Dylanista, Neil Youngista ja Eric Claptonista lähtien. Sopimusteknisistä syistä
The Bandin oli levytettävä vielä yksi studioalbumi, mutta vuonna 1977
ilmestynyt Islands ei lukeudu yhtyeen parhaisiin töihin. Robbie Robertson on
soolourallaan levytellyt harvakseltaan, eikä hän ollut mukana The Bandin vuoden
1993 reunionissa, johon osallistuivat Helm, Danko ja Hudson ja jonka tuloksena
syntyi kohtuullinen pitkäsoitto Jericho. Yhtyeen jäsenet ovat edesmenneitä Garth Hudsonia lukuun ottamatta. Heistä Richard Manuel päätyi itsemurhaan vuonna 1986. The Bandin parhaat työt, joihin lukeutuvat vähintään kaksi ensimmäistä
pitkäsoittoa sekä molemmat viralliset livelevyt, kuuluvat jokaisen rockista
yleisellä tasolla kiinnostuneen tsekkauskohteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti