Keskiviikon klassikko:Amerikkalaisen hardrockin oman tiensä kulkijan ensimmäinen vuosikymmen

New Yorkin Long Islandilla perustettu Blue Öyster Cult, eli BÖC on amerikkalaisen hardrockin kiehtovan omaleimainen edustaja, joka on onneksi päässyt nauttimaan myös kaupallisesta menestyksestä. Sen esiaste oli jo vuonna 1967 perustettu yhtye Soft White Underbelly. Kyseistä nimeä käyttäen BÖC teki pieniä clubikeikkoja 1970- ja vielä 1980-luvullakin. Vuonna 1968 yhtye levytti pitkäsoiton Elektralle, mutta se hyllytettiin. Bändin nimeksi vaihtui Stalk Forrest Group ja myös se sai aikaan yhden albumin, joka myös julkaistiin viimein vuosia myöhemmin. Blue Öyster Cultin legendaarisimman kokoonpanon muodostivat solisti/kitaristi Eric Bloom, soolokitaristi Donald Roeser, kosketinsoittaja/rytmikitaristi Allen Lanier, basisti Joe Bouchard ja rumpali Albert Bouchard. Yhtyeen managerin Sandy Pearlmanin alkuperäisenä tarkoituksena oli luoda Blue Öyster Cultista Black Sabbathin amerikkalainen vastine.

Blue Öyster Cultin nimetön debyyttialbumi julkaistiin aivan vuoden 1972 alkajaisiksi. Sen klassikoista mainittakoon erityisesti raidat Cities on Flame with Rock and Roll, Stairway to the Stars sekä todella tyylikäs slovari Then Came the Last Days of May. BÖC:in esikoinen myös myi mainiosti ja yhtye keikkaili muun muassa Alice Cooperin kanssa. Kakkospitkäsoiton, seuraavana vuonna ilmestyneen Tyranny and Mutationin kappaleet BÖC kirjoittikin kiertueella ollessaan. Kyseessä on kenties yhtyeen varhaistuotannon kaikkein vahvin työ ja esimerkiksi sellaiset kappaleet kuin The Red and the Black, Hot Rails to Hell sekä Baby Ice Dog ovat nousseet yhtyeen tuotannon kaanoniin. Niistä viimeksi mainittu on yhteistyötä punkprinsessa Patti Smithin kanssa. Vuoden 1974 albumi Secret Treaties, jonka huippuhetkiä ovat erityisesti Astronomy, Dominance and Submission sekä jälleen Patti Smithin kanssa työstetty Career of Evil, saavutti myönteiset arvostelut.  Ahkeran keikkailun ansiosta BÖC pääsi soittamaan isoille areenoille ja vuonna 1975 ilmestyikin yhtyeen ensimmäinen livealbumi, tupla On Your Feet or on Your Knees. Se sisälsi vimmaisina konserttitulkintoina yhtyeen kolmen ensimmäisen pitkäsoiton parhaita paloja. Albumista tuli myös kultalevy. Seuraava studioalbumi, vuoden 1976 Agents of Fortune menestyi vielä paremmin, sillä kyseessä oli BÖC:in ensimmäinen platinalevy. Don’t Fear the Reaper nousi singlelistalla aina sijalle 12. ja pitkäsoiton muuhun keskeisimpään tuotantoon lukeutuvat etenkin (This Ain’t) The Summer of Love ja Extra-Terrestial Intelligence. Tässä vaiheessa BÖC täydensi valowhowtaan laasereilla, joista tulikin lähes yhtyeen tavaramerkki. Vuoden 1977 pitkäsoitto Specres jatkoi laadukasta tasoa ja sisälsi hitin Godzilla, mutta kuitenkaan sen menestys ei ollut edeltäjänsä veroinen. Vuonna 1978 ilmestyi BÖC:in seuraava livelevy Some Enchanted Evening. Tällä kertaa kyseessä oli yksittäinen albumi, josta muodostui yli kahden miljoonan kappaleen myynnillään suurmenestys.  Vuoden 1979 albumin Mirrors tuottajana oli Sandy Pearlmanin sijaan muun muassa Cheap Trickin ja Ted Nugentin kanssa yhteistyötä tehnyt Tom Werman. Albumi ei menestynyt erityisen hyvin. Käänne parempaan tapahtui kuitenkin jo seuraavalla, vuoden 1980 satoa edustavalla pitkäsoitolla Cultosaurus Erectus. Sen tuotti legendaarinen tuottajahahmo, muun muassa Black Sabbath-yhteyksistään tuttu Martin Birch. Albumi saavutti myönteiset arvostelut ja sen kappaleista kannattaa mainita erityisesti scifi-kirjailija Michael Moorcockin tekstittämä Black Blade. Cultosaurus Erectus nousi sijalle 12. brittilistalla. Blue Öyster Cult ja Black Sabbath tekivät Black and Blue –nimisen yhteisen kiertueen. Myös Cultosaurus Erectusta seurannut pitkäsoitto Fire of Unknown Origin oli Birchin tuottama. Se sisälsi muun muassa hittisinglen Burnin’ for You ja muihin diggareiden suosikkeihin lukeutuivat erityisesti Joan Crawford ja Veteran of the Psychic Wars, joista jälkimmäistä Moorcock oli niin ikään ollut työstämässä. Tässä vaiheessa BÖC koki ensimmäisen miehistönvaihdoksensa. Rumpali Albert Bouchard lähti ja hänen tilalleen tuli aikaisemmin yhtyeen valomiehenä toiminut Rick Downey.