Melkoisen puhtaana bluesyhtyeenä aloittanut ZZ-Top
perustettiin vuonna 1969. Aikaisemmin Moving Sidewalks-yhtyeessä vaikuttaneen
kitaristi/laulaja Billy Gibbonsin soittajakavereiksi valikoituivat basisti Dusty
Hill ja rumpali Frank Beard. Yhtyeen eräänlaisesta neljännestä jäsenestä kävi
alusta asti mukana ollut tuottaja Bill Ham. Vuonna 1970 ilmestynyt yhtyeen
debyyttialbumi, joka nimettiin kuvaavasti First Albumiksi. Vuonna 1972
ilmestyneellä kakkospitkäsoitolla Rio Grande Mud trio löysi etsimänsä ja
itselleen luontevaksi kokemansa boogiekaavan. Albumilta löytyi myös
debyyttihitti Dusty Hillin laulaman Francinen myötä. Pitkäsoiton muista
huippuhetkistä mainittakoon äärimmäisen tiukat bluesrevitykset Sure Got Cold
After The Rain Fell ja Mushmouth Shoutin’ sekä terhakkaa boogietyyliä
erinomaisella kitaratyöskentelyllä ryyditettynä edustava Just Got Paid. Vuonna
1973 ilmestyi ZZ-Topin varhaistuotannon ehkäpä kirkkain mestariteos,
pitkäsoitto Tres Hombres, jolla ei ollut lainkaan täytemateriaalia. Hittisingle
La Granden aiheena oli Teksasin kuuluisin ilotalo, ja silkkaa parhautta
edustivat lisäksi bluesjyrää tyylikkäimmillään edustava Jesus Just Left
Chicago, myöhemmin Motörheadin coveroima Beer Drinkers and Hell Raisers sekä
esimerkillisesti svengaava Move Me on Down the Line. Tähänastisten levytystensä
laadukkuudesta huolimatta ZZ-Top saavutti suosionsa ahkeralla keikkailullaan.
Kahta vuotta myöhemmin ilmestyneen pitkäsoiton Fandango
ykköspuoli oli taltioitu livenä. Sen ehdoton huippuhetki oli avausraita
Thunderbird, mutta albumin studiopuoli koostuu pelkästään ykkösluokan
materiaalista. Balladikaunokki Blue Jean Blues, riffijärkäle Heard It on the X sekä maittavasti rullaavat
Mexican Blackbird ja Down at the Balanese ovat kaikki kerrassaan erinomaisia
näyttöjä yhtyeen luomisvoimasta. Vuoden 1976 kiertueesta World Wide Texas Tour muodostui ZZ-Topille
varsin menestyksekäs. Heti sen jälkeen yhtye painui työstämään seuraavaa
pitkäsoittoaa, joka sai nimekseen Tejas. Vaikkei kenties kokonaisuutena aivan edellisten
studioalbumien tasolle ylläkään, myös se sisältää useita tyylisuuntansa
muotovalioita, kuten Arrested for Driving While Blind, Ten Dollar Man sekä
albumin päättävä todella tyylikäs instrumentaaliraita Asleep in the Desert.
Tejaksen jälkeen Topin miehet pitivät ensimmäisen kunnon breikkinsä vuosiin.
Paluu rockympyröihin tapahtui vuonna 1979 ilmestyneen pitkäsoiton Deguello
myötä. Sillä trion perussoundia täydennettiin muutamissa kappaleissa
puhallinsektiolla. Levyn terävimpään kärkeen lukeutuvat ainakin I’m Bad I’m
Nationwide, She Loves My Automobile, upea blues Fool for Your Stockings sekä
onnistunut cover soulduo Sam & Daven hitistä I Thank You. Seuraava
vuosikymmen oli tuleva merkitsemään ZZ-Topin siirtymistä megasarjaan
viimeistään vuonna 1983 ilmestyneen menestysalbumi Eliminatorin ja siltä poimittujen useiden
singlehittien, kuten Gimme All Your Lovin’, Sharp Dressed Man ja Legs ansiosta.
Sitä edelsi kuitenkin vuoden 1981 satoa edustava longari El Loco Tubesnake Boogien ja Party on the
Pation kaltaisine ehdottomuuksineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti