Debyyttikeikkansa Black Sabbathin nimellä nelikko teki
Workingtonissa 30. elokuuta 1969. Samaisen vuoden marraskuussa yhtye levytti
esikoisalbuminsa materiaalin kahdessa päivässä pääosin livenä. Tuottajana toimi
Rodger Bain. Black Sabbathin nimetön esikoinen sai julkaisunsa 13. helmikuuta
1970 ja sijoittui kahdeksanneksi brittilistalla. Uusia musiikillisia
innovaatioita tarjonneen albumin keskeiseen tuotantoon lukeutuivat
nimikappaleen lisäksi etenkin NIB, Behind the Wall of Sleep sekä The Wizard. Black Sabbath palasi studioon vain neljä
kuukautta debyyttinsä julkaisun jälkeen. 18. syyskuuta julkaistiin yhtyeen
tuotannon keskeisimpiin töihin lukeutuva ja Britanniassa myös listakärkeen
noussut kakkospitkäsoitto Paranoid, jonka huippuhetkiin lukeutuvat myös
singleformaatissa neljänneksi sijoittuneen nimiraidan lisäksi erityisesti War
Pigs, todellinen riffi- ja soolojärkäle Iron Man sekä pitkä ja vakuuttava
päätösraita Fairies Wear Boots. Paranoidin seuraavan vuoden tammikuussa
tapahtuneen Amerikan julkaisun myötä Black Sabbath heitti myös ensimmäisen
Amerikan-kiertueensa ja samaisen vuoden maaliskuussa albumi saavutti ison veden
toisella puolella sijan 12.
Uuden albumin äänitykset alkoivat jo helmikuussa 1971,
tuotantoprosessi käynnistyi huhtikuussa ja heinäkuussa 1971 ilmestyi kolmas
pitkäsoitto Master of Reality. Niin Englannissa kuin Amerikassakin top teniin
noussut albumi sisälsi Sabbathin ensimmäiset akustiset kappaleet, näiden
joukossa todellinen kaunokki Solitude ja muista klassikoista mainittakoon
todellinen järkäle Children of the Grave sekä tekstissään hyvinkin vakavia
teemoja sivunnut After Forever. Master of Realityn tiimoilta tehdyn
maailmankiertueen jälkeen Black Sabbath piti ensimmäisen taukonsa kolmeen vuoteen.
Neljännen albumin äänitykset käynnistyivät Los Angelesin Record Plantilla
heinäkuussa 1972 ja syyskuussa ilmestyi Sabbathin siihen mennessä kenties
kunnianhimoisin työ Vol 4, jolla hyödynnettiin perusinstrumentaation lisäksi
pianoa, jousia ja moniosaisia kappaleita. Albumin klassikoista mainittakoon Wheels of Confusion, Snowblind,
Tomorrow’s Dream sekä tyylikäs balladi Changes. Yhtyeen kiertueaikataulu
oli kenties tiukempi kuin koskaan, sillä intensiivisen Yhdysvaltain-kiertueen
jälkeen seurasi uutena aluevaltauksena Australia ennen paluuta
Eurooppaan. Uutta albumia ryhdyttiin äänittämään jälleen Los Angelesin Record
Plantilla, mutta työvireeseen päästiin vasta kotikonnuilla Englannissa.
Joulukuun alussa 1973 julkaistu Sabbath Bloody Sabbath saavutti viimein
suitsutusta myös kriitikoiden taholta. Todella upean nimiraidan lisäksi pitkäsoiton
annista mainittakoon Sabra Cadabra, jossa kosketinsoittajana vieraili Yesin
Rick Wakeman, erinomaista riffittelyä tarjonnut Killing Yourself to Live sekä
jousia tyylikkäästi hyödyntänyt päätösraita Spiral Architect. Maailmankiertue
käynnistyi seuraavan vuoden alussa ja esiintymisistä kannattanee erityisesti
mainita California Jam-festivaali kuudes huhtikuuta muina esiintyjinään muun
muassa The Eagles, Emerson, Lake & Palmer sekä Deep Purple. Vuonna 1974
Black Sabbathin manageri vaihtui ja he aloittivat yhteistyön pahamaineisen
englantilaismanageri Don Ardenin kanssa.
Seuraavan pitkäsoiton äänitykset starttasivat Englannissa
Morgan Studioilla Willesdenissä. Sabbath Bloody Sabbathin jälkeen yhtye halusi
palata takaisin rokimpaan soundiin. Samaisen vuoden heinäkuussa ilmestynyt
pitkäsoitto Sabotage nousi top 20:een sekä Britanniassa että Amerikassa ja
albumin huippuhetkistä mainittakoon Hole in the Sky sekä Symptom of the
Universe. Albumi saavutti edeltäjänsä tavoin myönteisiä arvioita, mutta
kiertue, jonka lämmittelijänä soitti Kiss, jäi kesken samaisen vuoden
marraskuussa Osbournen loukattua selkänsä moottoripyöräonnettomuudessa. Uutta
albumia alettiin työstää Floridan Criteria Studioilla kesäkuussa 1976. Saman
vuoden syyskuussa ilmestynyt albumi Techincal Ecstacy saavutti ristiriitaiset arviot eikä enää
menestynytkään edeltäjiensä veroisesti. Pitkäsoiton kappaleista Dirty Womenista
muodostui kuitenkin keikkastandardi. Pitkäsoiton tiimoilta keikkailtiin ensiksi
Amerikassa saman vuoden marraskuusta alkaen Bostonin ja Ted Nugentin
lämmittelemänä. Euroopan osuus oli vuorossa seuraavan vuoden huhtikuussa
Ac/Dc:n kanssa. Osbourne jätti yhtyeen loppuvuodesta 1977, mutta muutti mielensä
jo seuraavan vuoden tammikuussa. Yhtye vietti Toronton Sound Interstate
-studioilla intensiivisen viiden kuukauden jakson uuden materiaalin parissa.
Syyskuussa 1978 julkaistu monipuolinen pitkäsoitto Never Say Die nousi brittilistalla
sijalle. 12. Keikkailu oli tosin käynnistynyt jo samaisen vuoden toukokuussa ja
lämmittelijänä oli uusi nouseva nimi Van Halen. Kiertueen viimeinen konsertti,
joka oli siltä erää myös Osbournen viimeinen Sabbathin kanssa soitettiin
Uudessa Meksikossa samaisen vuoden joulukuussa. Seuraavan vuoden huhtikuussa
Black Sabbath oli Osbournen osalta historiaa siltä erää. Hänet korvasi
Elf-yhtyeestä ja Ritchie Blackmoren Rainbowsta aikaisemmin tutuksi tullut
heavyrockin pieni, suuri mies Ronnie James Dio, jonka debyyttilevy Sabbathissa
oli vuoden 1980 kiistaton klassikkoalbumi Heaven and Hell.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti