Vuoden 1981 tammikuussa perustettu Mötley Crüe on eräs
suosituimmista Los Angelesista nousseista glamrock/metal-yhtyeistä. Yhtyeen
varhainen line up muotoutui rytmiryhmän, eli basisti Nikki Sixxin ja rumpali
Tommy Leen ympärille. Originaali kitaristi oli paria vuotta aikaisemmin Quiet
Riotissa Rhandy Rhoadsin korvannut Greg Leon. Hänen tilalleen vaihtui useita
kuukausia myöhemmin Bob ”Mick” Mars. Viimeinen kiinnitys Crüen kokoonpanoon oli
vokalisti Vince Neil Wharton, jonka varhaisempi yhtye oli Rock Candy. Manageri
Allan Coffman sponsoroi yhtyeen levyttämistä ja esikoispitkäsoitto Too Fast for
Love ilmestyi jo samaisen vuoden marraskuussa pienen itsenäisen levy-yhtiön
Lethur Recordsin julkaisemana. Debyytti myi 200 000 kappaletta, mitä voi
pitää hyvänä saavutuksena. Elektra Records solmikin yhtyeen kanssa sopimuksen ja
julkaisi debyytistä remasteroidun version. Uusi pitkäsoitto Shout at the Devil,
joka on monien vanhan liiton diggareiden mielestä Mötiköiden paras, ilmestyi
vuonna 1983. Seuraavaan vuoteen mennessä albumi oli myynyt yli miljoona
yksikköä. Looks That Kill ja Too Young to Fall in Love-biiseistä muodostui
kohtuullisia hittejä, ja Mötley Crüe oli matkalla menestykseen. Kahdeksas
joulukuuta 1984 rattijuopumukseen syyllistynyt Vince Neil riisti hengen Hanoi
Rocksin rumpalilta Razzlelta, eivätkä vastakkaiselta kaistalta vastaan
tulletkaan selvinneet vaurioitta. Vince selvisi käteisellä, 15 päivän
vankeudella ja yhteiskuntapalvelulla.
Vuoden 1985 Mötley Crüe-albumi Theatre of Pain muodostui
menestyksekkääksi ja sen hittejä olivat cover Brownsville Stationin vuoden 1973
hitistä Smokin’ in the Boys Room sekä powerballadi Home Sweet Home. Tässä
vaiheessa Crüeta manageerasivat Doug Thaler ja Doc McGhee, joista viimeksi
mainittu teki yhteistyötä myös Bon Jovin kanssa. Vuonna 1986 ilmestynyt
44-minuuttinen Crüe-video Uncensored muodostui sekin varsin menestyksekkääksi.
Seuraava pitkäsoitto Girls Girls Girls ilmestyi keväällä 1987. Voimakas
kemikaalien käyttö vaikutti haitallisesti jo biisintekoon. Silti albumi
debytoi Billboardin listalla aina kakkosena ja sen nimikappaleesta muodostui
top 40-hitti. Euroopan kiertue jodutttiin keskeyttämään Nikki Sixxin lähes
fataalisen heroiiniyliannoksen vuoksi. Manageriporras pakotti yhtyeen
puhdistautumaan ja Mötley Crüe palasi julkisuuden valokeilaan vuonna 1989 hyvät
arvostelut keränneellä pitkäsoitolla Dr. Feelgood, jonka yhtyeen jäsenet olivat työstäneet
täysin selväpäisinä. Albumi nousi Billboardin listakärkeen ja sisälsi aina
neljä singlemenestystä, jotka olivat nimikappale, Kickstart My Heart, Don’t Go
Away Mad (Just Go Away) sekä suhteellisen harvinaista balladituotantoa
edustanut Without You. Vuonna 1991 ilmestyi kokoelma Decade of Decadence, joka
sisälsi muun muassa uusioversion Home Sweet Home – hitistä. Myös siitä
muodostui menestys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti