Flying Burrito Brothers:The Gilded Palace of Sin
Kuudes helmikuuta 1969 A&M:n julkaisemana ilmestynyt The Gilded Palace of Sin on The Flying Burrito Brothersin esikoisalbumi. Mainitulla pitkäsoitolla Gram Parsons ja Chris Hillman jatkoivat työskentelyään modernin countrymusiikin parissa. He yhdistivät traditionaalista countrya ja folkia populaarimusiikin muihin muotoihin, kuten souliin, gospeliin ja psykedeeliseen rockiin. Vaikka albumin listasijoitukseksi Billboard 200-listalla jäi 164., The Gilded Palace of Sin on tunnustettu merkittäväksi albumiksi 70-luvun rockin kehitykselle. Robert Christgaun vuonna 1981 ilmestyneessä teoksessa Christgau's Record Guide:Rock Albums of the Seventies mainittu pitkäsoitto pääsi 1950- ja 1960-lukujen levytysten perusäänitekirjastoon. Rolling Stonen vuonna 2012 laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla The Gilded Palace of Sinin sijoitus oli 192. Vuonna 2020 laaditulla vastaavanlaisella listalla albumi saavutti sijan 462. Gram Parsons oli ollut mukana The Byrdsin countrya edustaneella ja vaikutusvaltaisella vuonna 1968 ilmestyneellä albumilla Sweetheart of the Rodeo. Hän sai kuitenkin lähteä yhtyeestä, sillä ei suostunut osallistumaan The Byrdsin Etelä-Afrikkaan suuntautuneelle kiertueelle. Kahta kuukautta myöhemmin myös Chris Hillman jätti The Byrdsin ja kaksikko perusti Flying Burrito Brothersin. Larry Marksin tuottamalla albumilla, jolla Henry Lewy toimi ääni-insinöörinä, yhdistetään traditionaalia countrya Otis Reddingin ja Percy Sledgen kaltaisten soulvokalistien edustamaan tyyliin. Albumilla kuultaviin lauluharmonioihin vaikuttivat The Everly Brothersin ja The Louvin Brothersin kaltaiset yhtyeet ja pitkäsoitolla hyödynnettiin useita rumpaleita. Myös "Sneaky" Pete Kleinown slidekitarointi on albumilla keskeisessä asemassa. Suurimman osan pitkäsoiton kappaleista Parsons ja Hillman kirjoittivat San Fernando Valleyssa sijainneessa talossa. Kappaleen Sin City lyriikassa mainitaan The Byrdsin manageri Larry Spector sekä Robert F Kennedy ja tyylillisesti mainittuun kappaleeseen vaikutti The Louvin Brothers. Pitkäsoiton levypuoliskojen päätöskappaleet My Uncle ja Hippie Boy viittaavat aikakauden vastakulttuurillisiin tapahtumiin. Vaikka The Gilded Palace of the Sin ei ollut ilmestymisaikanaan kaupallinen menestys, albumin vaikutus on lisääntynyt vuosien myötä. The Eaglesin jäsenet diggasivat mainittua pitkäsoittoa ja 80-luvun traditionaalia countryliikettä edustaneista valtavirran countryartisteista sen nimeen ovat vannoneet Travis Tritt, Vince Gill, Alan Jackson, Clint Black ja Randy Travis. Nykyisin Gilded Palace of Sin on vaikuttanut vaihtoehtocountryliikkeeseen ja sen edustamista yhtyeistä Uncle Tupeloon, Wilcoon, Son Voltiin, Whiskeytowniin ja The Jayhawksiin. Mainitun tyylisuunnan artisteista albumin diggareihin lukeutuvat Dwight Yoakam, Lucinda Williams, Emmylou Harris ja Steve Earle. Muita tyylisuuntia edustaneista artisteista Elvis Costello on levyttänyt covereitaan useita albumin kappaleista. Cd-formaatissa Gilded Palace of the Sin ilmestyi kokonaisuudessaan vasta vuonna 2000 osana tupla-albumia Hot Burritos! The Flying Burrito Brothers Anthology 1969-1972. Vuonna 2002 pitkäsoitosta julkaistiin uusi masterointi yksittäisellä albumilla Sin City: The Very Best of the Flying Burrito Brothers, joka sisältää lisäksi yhtyeen järjestyksessään toisen pitkäsoiton Burrito Deluxe sekä muutamia outtakeseja samalta ajanjaksolta. Alkuvuodesta 2017 itsenäinen levy-yhtiö Intervention Records julkaisi Gilded Palace of the Sinistä 180 gramman vinyyliversion.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti