Kuudes marraskuuta 1948 syntynyt ja 18. tammikuuta 2016 edesmennyt Glenn Lewis Grey oli yhdysvaltalainen muusikko, joka identifioituu ensisijaisesti The Eagles-yhtyeen perustajajäseneksi. Yhdessä Don Henleyn kanssa Frey kirjoitti suurimman osan The Eaglesin levytystuotannosta kaksikon vaihdellessa leadvokalistin roolissa. Frey vaikutti solistina, kitaristina ja kosketinsoittajana useissa The Eaglesin tuotannon keskeisissä hittikappaleissa, kuten Take It Easy, Peaceful Easy Feeling, Tequila Sunrise, Already Gone, Lyin' Eyes, New Kid in Town ja Hearache Tonight. Eaglesin pitäessä taukoa vuosien 1980 ja 1994 välillä Frey loi menestyksekkään soolouran. Hänen esikoissooloalbuminsa No Fun Aloud ilmestyi vuonna 1982 ja Freyn soolotuotantoon lukeutuvat top 40:ään kohonneet singlet The One You Love", "Smuggler's Blues", "Sexy Girl", "The Heat Is On", "You Belong to the City", "True Love", "Soul Searchin'" ja "Livin' Right". The Eaglesin jäsenenä Frey voitti kuusi Grammy Awardsia ja viisi American Music Awardsia. The Eagles pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1998, samaisena vuonna, jolloin yhtye oli ensi kertaa ehdokkaana. Eaglesin kanssa tehdyt levytykset ja soolohitit yhteenlaskettuna Frey on saavuttanut Billboardin Hot 100-listalla 24 top 40:ään kohonnutta singleä. Detroitissa, Michiganissa syntynyt ja lähiseuduilla Royal Oakissa varttunut Frey on soittanut pianoa viisivuotiaasta. Hän vaihtoi myöhemmin instrumentikseen kitaran ja tuli osaksi Detroitin 60-luvun puolivälin rockskeneä. Eräs hänen varhaisimmista yhtyeistään oli Jack Kerouacin novellin mukaan nimetty The Subterraneans, jonka lineupin muodostivat muilta osin Freyn tavoin Dondero High Schoolissa vaikuttaneet rumpali Doug Edwards, jonka paikan otti myöhemmin Lenny Mintz, kitaristit Doug Gunsch ja Bill Barnes ja basisti Jeff Hodge. Välittömästi Freyn valmistuttua Donderosta vuonna 1966 häntä pyydettiin liittymään Gary Burrowsin johtamaan paikalliseen yhtyeeseen The Four of Us. Burrows oli todentanut Freyn esiintymisen The Subterraneasin jäsenenä. Mainitussa yhtyeessä ollessaan Frey pääsi Oakland Community Collegeen ja The Four of Usin jäsenenä Frey oppi lisäksi laulamaan harmonioita. Vuonna 1967 hän perusti yhtyeen The Mushrooms Gary Burrowsin veljen Jeffin, Bill Barnesin, Doug Gunschin, Ken Bashin ja Lenny Mintzin kanssa. Samaisena vuonna Frey tapasi Bob Segerin, joka auttoi häntä solmimaan manageri-ja levytyssopimuksen Segerin manageritiimin perustaman levy-yhtiön Hideout Recordsin kanssa. Seger oli kirjoittajana ja tuottajana The Mushroomsin ensimmäisellä singlellä Such a Lovely Child, jota promotakseen yhtye teki tv-esiintymisen. Vuoden 1967 loppupuolella Frey perusti myös yhtyeen Heavy Metal Kids, jonka kokoonpanoon kuuluivat muilta osin Jeff Burrows (piano), Jeff Alborell (basso), Paul Kelcourse (soolokitara) ja Lance Dickerson (rummut). Vuonna 1968 Frey vaikutti akustisena kitaristina ja taustavokalistina Bob Segerin singlellä Ramblin' Gamblin' Man. Seger rohkaisi Freytä kirjoittamaan omaa tuotantoaan. Kaksikko säilyi hyvinä ystävinä ja Freytä on myöhemmin kuultu taustavokalistina Segerin hittikappaleissa, kuten Fire Lake ja Against the Wind. Detroitissa ollessaan Frey tapasi paikallisen naisyhtyeen The Mama Catsin jäsenen Joan Sliwinin. Yhtyeen muutettua Kaliforniaan vuonna 1968 siitä muodostui Honey Ltd. Frey meni Los Angelesiin pyrkimyksenään alkaa uudelleen Joan Sliwinin kanssa. J. D. Southerille Freyn esitteli Joanin sisko Alexandra Sliwin. Kolme viikkoa myöhemmin Frey palasi Detroitiin, mutta muutti sittemmin Los Angelesiin ja muodosti Southerin kanssa duon nimeltä Longbranch Pennywhistle. Se solmi levytyssopimuksen Amos Recordsin kanssa ja julkaisi vuonna 1969 nimikkoalbuminsa, jonka kappaleista esimerkiksi Run Boy Run ja Rebecca olivat Freyn käsialaa ja Bring Back Funky Women edusti yhteistyötä Southerin kanssa. Näihin aikoihin Frey tapasi myös Jackson Brownen. Kolmikko asui jonkin aikaa samassa rakennuksessa ja Frey on kertonut oppineensa paljon biisinkirjoittamisesta kuuneltuaan Brownen työskentelyä kappaleidensa parissa alakerran huoneistossa. Rumpali Don Henleyn Frey tapasi vuonna 1970. Molempien tuonaikainen levy-yhtiö oli Amos Records ja he viettivät aikaansa Troubadourissa. Linda Ronstadt tarvitsi taustayhtyettä tulevalle kiertueelleen ja hänen managerinsa John Boylan palkkasi Freyn, sillä hänen haussaan oli laulutaitoinen rytmikitaristi. Frey lähestyi Don Henleytä, jotta myös tämä liittyisi Ronstadtin yhtyeeseen. Myös Randy Meisner ja Bernie Leadon kiinnitettiin taustamuusikoiksi. Ronstadtin yhtyeen jäsenistö vaihteli tiiviisti ja niinpä tuleva The Eaglesin originaalikokoonpano ehti soittaa yhdessä ainoastaan yhden Disneylandissa pidetyn konsertin. Ronstadtin kiertueella ollessaan Frey ja Henley päättivät kasata yhteisen yhtyeen. Sen kokoonpanon täydensivät basisti Meisner ja kitarasta, banjosta, steel kitarasta, mandolinista ja dobrosta vastannut Leadon. Yhtye otti nimekseen The Eagles ja siitä muodostui eräs kaikkien aikojen suosituimmista. The Eagles lopetti toimintansa vuoden 1980 paikkeilla ja teki reunionin vuonna 1994, jolloin ilmestyi albumi Hell Freezes Over. Se koostui livebiiseistä ja neljästä uudesta kappaleesta. Yhtyeen jäsenten mukaan The Eagles ei koskaan hajonnut, vaan piti ainoastaan 14 vuotta kestäneen loman. Vuonna 2007 The Eagles julkaisi albumin Long Road Out of Eden ja Frey oli mukana sen tiimoilta tehdyllä, vuosien 2008 ja 2011 välille ajoittueella kiertueella. Vuonna 2013 Showtime esitti Alison Ellwoodin ohjaaman ja Academy Awardin voittaneen Alex Gibneyn osittain tuottaman kaksiosaisen dokumentin History of the Eagles. Äänimiksauksestaan se voitti Emmy Awardin. Dokumentin tiimoilta tehtiin kaksivuotinen maailmankiertue, jonka päätöskonsertti soitettiin 29. heinäkuuta 2015 Bossier Cityssä, Louisianassa. Se oli tuleva jäämään Henleyn viimeiseksi julkiseksi esiintymiseksi The Eaglesin jäsenenä. The Eaglesin lopetettua toimintansa Frey saavutti 80-luvulla menestystä soolourallaan. Kaksi hänen singleistään nousi Billboardin listalla kakkossijalle. The Heat Is On edusti yhteistyötä Harold Faltermeyerin kanssa ja oli tunnuskappale Eddie Murphyn toimintakomediaan Beverly Hills Cop. You Belong to the City oli tv-sarjan Miami Vice soundtrackiltä, joka pysytteli Billboardin albumilistan kärjessä 11 viikon ajan vuonna 1985. Toinen mainitulta soundtrackiltä poimittu Freyn kappale Smuggler's Blues saavutti sekin Billboardin listalla sijan 12. Soolouransa aikana Frey sai 12 kappalettaan Yhdysvaltojen top 100-listalle. Niistä yksitoista edusti yhteistyötä myös Take It Easyn kirjoittaneen Jack Tempchinin kanssa. Frey oli ensimmäinen valinta esittämään Beverly Hills Cop II-elokuvan tunnuskappale Shakedown. Hän ei pitänyt biisin lyriikasta ja niinpä se päätyi Bob Segerin esittämäksi. Chostbusters II:n soundtrackillä Frey esittää kappaleen Flip City ja elokuvan Thelma & Louise soundtrackillä kappaleen Part of Me, Part of You. Vuonna 2005 Frey oli mukana B. B. King and Friendsin albumilla 80 kappaleessa Driviin' Wheel. 1990-luvun lopussa Frey perusti Peter Lopezin kanssa levy-yhtiön Mission Records. Vuonna 2009 Frey äänestettiin Michigan Legends Rock and Roll Hall of Fameen. Toukokuussa 2012 ilmestynyt After Hours oli Freyn ensimmäinen sooloalbumi yli 20 vuoteen. Se sisälsi covereita popstandardeista, joiden originaaliversiot olivat ilmestyneet 40- ja 60-lukujen välisenä aikana. Siitä muodostui Freyn viimeinen levy ennen hänen kuolemaansa. Hän menehtyi 18. tammikuuta 2016 67 vuoden ikäisenä nivelreuman komplikaatioihin ja keuhkokuumeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti