Maija Vilkkumaa ja Miina Supinen:Vilkkumaa (Gummerus)
90-luvun lopussa läpimurtonsa sooloartistina tehnyt Maija Vilkkumaa täytti marraskuun yhdeksäntenä tasavuosia ja julkaisi ihailemansa kirjailiija/toimittaja Miina Supisen kanssa työstämänsä elämäkertateoksen. Vilkkumaan ensimmäinen keskeinen musiikillinen diggauskohde oli Juice Leskinen, jonka tuotannosta esimerkiksi Syksyn sävel teki häneen voimakkaan vaikutuksen. Dingon Levoton Tuhkimo kolisi totaalisesti ja Maija pääsi myös todentamaan yhtyeen konsertin. Classic rock-osastosta Vilkkumaalle kolisi ensiksi Janis Joplin ja hänen tuotannostaan etenkin joutsenlaulualbumilta Pearl löytyvä Cry Baby. 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla huippusuositun The Bangles-yhtyeen jäsenistöstä Vilkkumaan suosikki oli yllättäen soolokitaristi Vicki Peterson, jonka pukeutumistyyliä hän imitoi, eikä yhtyeen keulakuva Susanna Hoffs. Kotimaisista 80-luvun naisrockin tekijöistä Vilkkumaa kuunteli esimerkiksi Marjo Leinosen vokalisoimaa Balls-yhtyettä, Tavaramarkkinoita sekä tamperelaista, Tiina "Toni" Lähteenmäen luotsaamaa Ilona-yhtyettä. Musiikkiluokan ja soitto, tanssi- ja balettitunneilla käynyt Vilkkumaa perusti ystäviensä Minna Haapkylän ja Isa-Eerika Lehdon kanssa katusoittajina uransa aloittaneen ja jossakin määrin punkhenkisen Tarharyhmä-yhtyeen, jonka kokoonpanon täydensi Nöksy Niiniluoto. Tarharyhmän diskografia koostuu vuosina 1993 ja 1994 ilmestyneistä pitkäsoitoista Tappopoppia ja Hysteerinen harmonia. Tarharyhmän jälkeen Vilkkumaa vieraili muun muassa Hunajamelonit-yhtyeen kosketinsoittajana. Ensimmäisiä soolobiisejään hän ryhtyi työstämään toden teolla vuonna 1997. Debyyttisoolosinglestä Satumaa Tango muodostui suurhitti ja esikoisalbumi Pitkä ihana leikki ilmestyi syksyllä 1999. Tähti-kappaleen lyriikan inspiraation lähteenä oli Vilkkumaan kanssa samassa radiohaastattelussa ollut Tehosekoitin-yhtyeen säveltäjälahjakkuus Matti Mikkola. Vuonna 2001 ilmestynyt Vilkkumaan kakkosalbumi Meikit, ketjut ja vyöt sisälsi jossakin määrin artistin debyyttiä rockorientoituneempaa tuotantoa erityisesti suurimman hittinsä Ingalsin Laura osalta. Vuonna 2003 ilmestynyt Vilkkumaan kolmas pitkäsoitto Ei saavutti moninkertaisesti platinaa ja albumista muodostui suorastaan sukupolvikokemus. Mainitun pitkäsoiton kappaleet Vilkkumaa kirjoitti New Yorkissa. Kevättalvella 2005 ilmestynyt ja muun muassa hitin Kesä sisältänyt albumi Se ei olekaan niin saavutti sekin platinalevyn. Syksyllä 2008 julkaistu ja progevaikutteisempi pitkäsoitto Superpallo ja edeltäjäänsä suoraviivaisempi, vuoden 2010 tuotantoa edustava albumi Kunnes joet muuttaa suuntaa myivät kumpikin kultalevyyn oikeuttavan määrän. Elämäkertateoksessaan Vilkkumaa tuo esiin myös albumiensa musiikillisia referenttejä ja niihin lukeutuu myös jossakin määrin yllättäviä nimiä, kuten The Scissor Sisters sekä brittiläisen punkrockin ehkäpä keskeisin edustaja The Clash. Pidettyään useamman vuoden levytys- ja esiintymistauon, mutta oltuaan sitä vastoin esillä tv:ssä, Vilkkumaa palasi vuonna 2015 albumilla Aja! Artistin tuorein albumi on hänen syntymävuotensa mukaan nimetty ja lokakuussa 2022 ilmestynyt 1973. Sen tuotannosta Betty Draperista on muodostunut eräs artistin suurimmista menestyskappaleista. Ennen tuoreimman pitkäsoittonsa ilmestymistä Vilkkumaa jätti suuren Warner-levy-yhtiön ja hänen uuden albuminsa julkaisijana on Vilkkumaan kanssa yhteistyötä hänen soolouransa alusta asti tehneen Pekka Ruuskan pienlevy-yhtiö Kaiku. Vilkkumaan 50-vuotisjuhlakonsertin estradina oli Helsingin jäähalli ja parhaillaan käynnissä on Neverheard-kiertue, jonka kappalevalinnat koostuvat artistin vähemmän tunnetusta tuotannosta. Vilkkumaa-teos kirkastaa kohteensa julkisuuskuvaa. Yksityiselämää kuvaavat jaksot sisältävät myös vähemmän kiinnostavia hetkiä, mutta musiikillisesta aspektista tarkasteltuna teos tuo esiin esimerkiksi Vilkkumaan kunkin biisin sävellys- ja sanoitustyön intensiivisyyden ja paljastaa hänen omien varhaisempien musiikillisten mieltymystensä ajoittaisen raskauden esimerkiksi Metallican ja Anthraxin myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti