John Mayall's Bluesbreakers:A Hard Road
17. helmikuuta 1967 ilmestynyt A Hard Road on John Mayall's Bluesbreakersin tuotannon kolmas pitkäsoitto ja samalla toinen studioalbumi. Se työstettiin kokoonpanolla, jossa Mayallin lisäksi vaikuttivat soolokitaristi Peter Green, basisti John McVie, rumpali Ansley Dunbar ja saksofonisti John Almond. Kappaleissa Another Kinda Love, Leaping Christine ja Someday After a While (You'll Be Sorry) oli lisäksi mukana Alan Skidmoresta ja Ray Walreighista muodostunut puhallinsektio. Peter Green oli leadvokalistina kappaleissa You Don't Love Me ja The Same Way. A Hard Road saavutti brittien albumilistalla kahdeksannen sijan. Kyseessä on Mayallin kolmanneksi paras listasijoitus albumien Bare Wires ja Bluesbreakers with Eric Clapton jälkeen, jotka nousivat brittilistalla sijoille kolme ja kuusi. Albumin kansitaide ja design ovat Mayallin itsensä käsialaa. Vuosina 2003 ja 2006 A Hard Roadista julkaistiin laajennetut cd-versiot. Vuoden 2003 versio oli tupla ja sisälsi 22 bonusbiisiä. Bonuksien ansiosta mukana ovat kaikki Peter Greenin kitaroimat John Mayall's Bluesbreakersin studiolevytykset vuosien 1966 ja 1971 väliltä. Vuoden 2006 versio on yksittäinen cd, jolla on 14 bonusbiisiä. Kyseiseltä remasterilta puuttuvat bonuskappaleet löytyvät Evil Woman Bluesia lukuun ottamatta Mayallin seuraavien albumien Crusade ja Bare Wires remasteroiduilta versioilta. A Hard Road saavutti suurimmaksi osaksi myönteisiä arvioita ja Greenin kitarointia suorastaan ylistettiin. Team Rockin laatimalla 30 kaikkien aikojen parhaan brittibluesalbumin listalla A Hard Road saavutti sijan 14. Colin Larkinin All Time Top 1000-teoksen kolmannessa, vuonna 2000 ilmestyneessä painoksessa mainittu albumi oli sijalla 638.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti