Molly Hatchet:Take No Prisoners
Lokakuussa 1981 ilmestynyt Take No Prisoners on yhdysvaltalaisen
southern rockin keskeisiin edustajiin lukeutuvan Molly Hatchetin neljäs
studioalbumi. Kyseessä on yhtyeen toinen ja samalla viimeinen solisti
Jimmy Farrarin kanssa työstetty pitkäsoitto ja samalla viimeinen
albumi, jolla Molly Hatchetin originaali basisti Banner Thomas oli
mukana. Hän jätti yhtyeen heti Take No Prisonersin julkaisun jälkeen.
Take No Prisonersin kappaleet edustavat Molly Hachetin omaa tuotantoa
Little Richard-klassikko Long Tall Sallystä työstettyä coveria lukuun ottamatta.
Respect Me in the Morning on duetto Farrarin ja Mother's Finest -yhtyeen
solistin Joyce "Baby Jean" Kennedyn välillä. Taustalaulajattarena Take
No Prisonersilla vierailee näyttelijätär Katey Sagal. Vaikka Molly
Hachetin edustaman genren suosio alkoi Take No Prisonersin ilmestymisen
aikoihin olla laskusuunnassa, erityisesti Farrant osoitti mainitulla albumilla kehittyneensä solistina edelliseen Molly Hatchetin
pitkäsoittoon Beatin' the Odds verrattuna. Siitä pätevinä näyttöinä
ovat Lady Luckin, Powerplayn ja pitkäsoiton käynnistyvän Bloody
Reunion-rypistyksen kaltaiset kappaleet. Varsinaisia kultahippuja Take
No Prisonersilla edustavat silti Dead Giveaway ja Loss of Contol.
Niiden perusteella Molly Hatchet oli tehnyt Take No Prisonersilla varsin
vakuuttavan paluun. Itse asiassa albumin ainoa heikompi lenkki on turhan tuttu rockcover Long Tall Sally. Farrarin pesti Molly Hatchetissä jäi
silti suhteellisen lyhyeksi, sillä jo yhtyeen seuraavalla albumilla,
vuonna 1983 ilmestyneellä pitkäsoitolla Guts and Glory yhtyeen
solistiksi oli palannut sen originaali vokalisti Danny Joe Brown.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti