Perjantain pohjat:Pitkäikäisen ja huippusuositun brittiyhtyeen esikoispitkäsoitto

Status Quo:Messages from Status Quo

Syyskuussa 1968 ilmestynyt Picturesque Matchstickable Messages from Status Quo on sittemmin brittiläisen boogierockin instituutioksi muodostuneen Status Quon debyyttipitkäsoitto, joka edusti tyylillisesti vielä psykedeliaan kallistunutta poppia. Sen 12 kappaleen joukossa on useita coverversioita, kuten The Lemon Pipersin Green Tambourine, Tommy Roen Sheila sekä The Bee Geesin Spicks and Specks. Pitkäsoiton singlejulkaisuksi kaavailtiin alun perin kappaletta Gentleman Joe's Sidewalk Cafe, mutta pikkulevyn a-puolena julkaistiin sittenkin Francis Rossin käsialaa ollut Pictures of Matchstick Men. Päätös oli kannattava, sillä brittilistalla tuloksena oli seitsemäs sija. Yhdysvalloissa kyseessä oli Status Quon ainoa merkittävä singlemenestys, sillä se saavutti sijan 12., ja oli Kanadassakin kahdeksantena. Niin ikään Rossin tekemää kakkossingleä Black Veils of Melancholy voi tyylillisesti pitää edeltäjänsä kopiona, eikä se noussut listoille. Kakkossinglen b-puolella julkaistiin pitkäsoitolta löytymätön urkuri Roy Lynesin kirjoittama To Be Free. Status Quon kolmas single Ice in the Sun oli Marty Wilden ja Ronnie Scottin yhtyeelle kirjoittama ja sen b-puolella julkaistiin kaksikon Francis Rossi ja Richard Parfitt käsialaa ollut When My Mind is Not Live. Se saavutti Britanniassa kahdeksannen sijan ja nousi Kanadassa sijalle 29.  27. syyskuuta 1968 ilmestynyt The Status Quon debyyttipitkäsoitto jäi myös yhtyeen kotimaassa vaille listamerkintää. Yhtye oli aikeissa julkaista siltä neljäntenä singlenä kappaleen Technicolour Dreams b-puolellaan Wilden ja Scottin kirjoittama Paradise Flat. Kyseisestä ideasta kuitenkin luovuttiin ja tammikuun lopussa 1969 julkaistiin kahdesta aivan uudesta kappaleesta koostunut pikkulevy. Sen paraatipuolena oli Rossin ja Parfittin kirjoittama Make Me Stay a Little Longer ja kakkospuolena basisti Alan Lancasterin käsialaa ollut Auntie Nellie. Single saavutti myönteiset arviot ja lisäksi se oli yhtyeen viimeinen julkaisu nimellä The Status Quo.