Torstain terävä:Brittiheavyn klassikon toinen vuoden 1978 merkkialbumi

Judas Priest:Killing Machine

Yhtyeen kotimaassa Britanniassa lokakuussa 1978 ja Yhdysvalloissa seuraavan vuoden helmikuussa ilmestynyt Killing Machine on Judas Priestin viides studioalbumi. Yhdysvalloissa pitkäsoitto julkaistiin tosin nimellä Hell Bent for Leather. Musiikillisesti yhtye liikkui kyseisellä albumilla hienoisesti kaupallisempaan suuntaan, mutta tekstiensä osalta Killing Machine sisälsi edelleen tummasävyisiä teemoja. Samoihin aikoihin Priest alkoi esimerkiksi punkmuodin innoittamana pukeutua nahkaan. Killing Machine oli viimeinen albumi Judas Priestin rumpalille Les Binksille. Yhdysvalloissa albumi julkaistiin Columbia/CBS:n päätöksestä nimellä Hell Bent for Leather ja pitkäsoiton jenkkiversiolle lisättiin myös Fleetwood Mac-cover The Green Manalishi. Judas Priestin kotimaassa Killing Machine julkaistiin myös punaiselle vinyylille painettuna versiona. Kyseisellä albumilla Judas Priest alkoi pikku hiljaa vähentää edellisten kolmen pitkäsoittonsa fantasia-aiheisia tekstejä realismin kustannuksella. Yhtyeen ulkoinen siirtyminen gootista nahkaan heijasti reaktiota nouseviin punk- ja uusi aalto-liikkeisiin. Priestin kitaristi KK Downing mainitsi suhtautuneensa epäillevästi niin kutsuttuun New Wave of British Heavy Metalliin. Priest vaikutti osaltaan kyseiseen liikkeeseen, vaikka se ei sitä edustanutkaan. Pelkistetympään musiikilliseen ilmaisuun siirtyminen oli seurausta useista tekijöistä:halusta kilpailla punkrockin kanssa, soittaa kappaleita, jotka olivat livekontekstissa helpompia toteuttaa ja miellyttää myös yhdysvaltalaista yleisöä. Running Wild käsitteli tekstissään silkkaa bailausta, mutta albumilta löytyi myös Before the Dawnin kaltaista synkkää balladituotantoa. Hell Bent for Leather viittasi sekä yhtyeen uuteen imagoon, että Harley Davidsoniin, jolla solisti Rob Halford ajoi stagelle yhtyeen konserttien aluksi. Singlekappale Take on the World oli kuin luotu yleisönlaulatusnumeroksi stadionkonserteissa ja Human League otti sen coverohjelmistoona vuoden 1980 kiertueellaan. Kitaroiden aggressiivisuus ja riffien raskaus eivät olleet kadonneet ja joissakin kappaleissa oli myös jo yhtyeen varhaisesta tuotannosta tutuiksi tulleita  bluesvaikutteita. Erityisesti tuotannollisesti Killing Machinea voi pitää suurena edistysaskeleena Judas Priestin uralla. Soundimaailmansa osalta yhtye terävöityi entisestään vuonna 1980 ilmestyneellä lopullisella läpimurtoalbumillaan British Steel. Killing Machien kappaleista keikkastandardeiksi muodostuivat Delivering the Goods, Hell Bent for Leather sekä Fleetwood Mac-laina The Green Manalishi. Remasteroitu, Britanniassa kolme ja muualla kaksi bonuskappaletta sisältänyt uusintapainos Killing Machinesta julkaistiin vuonna 2001. Vuonna 2010 Audio Fidelity julkaisi Killing Machinesta rajoitettuna painoksena 23-karaatin kultacd-version. Sen masteroinnista vastasi Steve Hoffman, mutta kyseinen versio ei sisältänyt vuonna 2001 julkaistuja bonuskappaleita. Judas Priestin vuonna 1979 tekemän kiertueen jälkeen yhtyeeseen kahta vuotta aiemmin Sin After Sin-kiertueelle mukaan liittynyt rumpali Les Binks sai väistyä Dave Hollandin tieltä. Binksin livesoitto ei ollut viimeisimmällä kiertueella tarpeeksi vakuuttavaa. Vuonna 2005 Killing Machine saavutti sijan 321. Rock Hardin 500 kaikkien aikojen parhaan rock- ja metallialbumin listalla. Judas Priestin tosidiggareiden keskuudessa Killing Machine lukeutuu yhtyeen tuotannossa jo mielipiteet jakavien albumien joukkoon. Jotkut pitävät enemmän yhtyeen fantasia-teemaisista albumeista toisten kannattaessa Priestin valtavirtaa lähestyvää tuotantoa. Killing Machinen kappaleista Hell Bent for Leather pääsi mukaan Ari Goldin vuonna 2008 valmistuneeseen elokuvaan Adventures of Power.