Tiistain tukeva:Yksi The Wailersin perustajista ja paljon muuta

19. lokakuuta 1944 syntynyt ja 11. syyskuuta 1987 edesmennyt Winston Hubert McIntosh, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Peter Tosh, oli jamaikalainen reggaemuusiko. Yhdessä Bob Marleyn ja Bunny Wailerin kanssa hän oli yksi The Wailers-yhtyeen johtohahmoista vuosien 1963 ja 1976 välillä. Tämän jälkeen Tosh loi menestyksekkään soolouran. Hänet murhattiin kotiin tapahtuneessa hyökkäyksessä. Tosh syntyi Westmorelandissa, Jamaikan läntisimmässä pitäjässä. Vanhempiensa hylkäämä Tosh asui sukulaistensa luona. Tätinsä kuoltua Tosh muutti 15-vuotiaana Jamaikan Kingstonissa sijaitsevaan Trenchtowniin. Tosh oppi soittamaan kitaraa seuraamalla katusoittajan useaan kertaan soittamaa kappaletta. Hän painoi miehen sormiliikkeet mieleensä, poimi kitaran ja soitti kappaleen takaisin opettajalleen. 60-luvun alussa Tosh tapasi Bob Marleyn ja Bunny Wailerin. Hän kävi Joe Higgsin ilmaisilla laulutunneilla. Tämän suunnitelmissa oli kasata uusi yhtye. Marleysta, Toshista ja Wailerista muodostunut trio aloitti laulamisen vuonna 1962. Higgs opetti kolmikkoa vokalisoimaan harmonioissa ja kehittäessään musiikkiaan se esiintyi usein Trenchtownin kaduilla. Vuonna 1964 Tosh kasasi yhtyeen The Wailing Wailers falsettia laulaneen Junior Braithwaiten ja taustalaulusta vastanneiden Beverley Kelson ja Cherry Smithin kanssa. Tosh oli yhtyeen ainoa soittotaitoinen jäsen. The Wailing Wailers saavutti skahitin kappaleellaan Simmering Down ja yhtye levytti useita muita menestyksekkäitä singlejä ennen kuin Braithwaite, Kelso ja Smith jättivät sen loppuvuodesta 1965. Marleyn palattua Yhdysvaltoihin hän oli omaksunut uuden uskonnon ja henkisyyden. Tosh ja Wailer olivat jo tuohon mennessä tulleet rastafareiksi. Yhtye hidasti musiikkiaan rocksteadyksi ja teksteissään se käsitteli poliittisia ja sosiaalisia aiheita uskontonsa kautta. The Wailers sävelsi useita kappaleita yhdysvaltalaissolisti Johnny Nashille ennen ryhtymistään yhteistyöhön tuottaja Lee Perryn kanssa. Yhtye levytti muutamia ensimmäisistä tunnetuista reggaekappaleista, kuten Soul Rebel, Duppy Conqueror ja Small Axe. Yhteistyön voi sanoa synnyttäneen reggaemusiikin ja vuonna 1970 The Wailersin kokoonpanon täydensivät Aston Barrett ja hänen veljensä, rumpali Carlton Barrett. Yhtye solmi sopimuksen Chris Blackwellin ja hänen Island Recordsinsa kanssa. Yhtyeen esikoisalbumi oli vuonna 1972 ilmestynyt Catch a Fire. Sen seuraaja Burnin' julkaistiin seuraavana vuonna. Chris Blackwellin kieltäydyttyä julkaisemasta Toshin sooloalbumia vuonna 1974 hän ja Wailer jättivät The Wailersin. Tosh oli kirjoittanut useita The Wailersin hittikappaleista, kuten Get Up, Stand Up, 400 Years ja No Sympahty. Toshin vuonna 1976 ilmestyneen sooloalbumin Legalize It julkaisijoina olivat CBS Records, Tuff Records ja Island Records. Kahden viimeksi mainitun levy-yhtiön osalta kyseessä oli Toshin viimeinen albumijulkaisu. Hänen seuraava sooloalbuminsa, vuonna 1977 ilmestynyt Equal Rights ilmestyi Rolling Stones Recordsin ja CBS Recordsin julkaisemana. Sen kappaleisiin lukeutuivat Toshin näkemys Get Up, Stand Upista sekä cover kappaleesta Stepping Razor, joka ilmestyi myös elokuvan Rockers soundtrackillä. Toshin taustayhtye Word, Sound and Power säesti häntä kiertueilla seuraavien vuosien ajan ja useat sen muusikoista olivat myös mukana hänen tuonaikaisilla levytyksillään. Vuonna 1978 Rolling Stones Records teki sopimuksen Toshin kanssa. Kyseisen yhtiön kautta julkaistu albumi Bush Doctor esitteli Toshin laajemmalle yleisölle. Mick Jagger ja Keith Richards osallistuivat kyseisen albumin levytykseen ja pitkäsoitolta julkaistu single, The Temptations-cover Don't Look Back oli duetto Jaggerin kanssa. Toshista muodostui eräs tunnetuimmista reggaeartisteista. Toshin seuraavat albumit, vuonna 1979 ilmestynyt Mystic Men ja kahta vuotta myöhemmin julkaistu Wanted Dread and Alive olivat kumpikin Rolling Stones Recordsin julkaisemia. Vuonna 1981 Tosh oli myös mukana Rolling Stonesin kappaleesta Waiting on a Friend työstämässä musiikkivideossa. Vuonna 1983 Toshilta ilmestyi albumi Mama Africa. Tosh vastusti apartheidia esiintymällä sitä vastustavissa konserteissa. Hän toi esiin näkökantaansa esimerkiksi kappaleissa Equal Rights, Fight On sekä Not Gonna Give It Up. Vuonna 1987 Toshin suosio oli jällleen nousussa. Hän vastaanotti parhaan reggae-esityksen Grammyn kyseisenä vuonna ilmestyneestä, järjestyksessään seitsemännestä ja viimeiseksi jääneestä sooloalbumistaan No Nuclear War.  Vuonna 1993 valmistui Toshin elämää, musiikkia ja edesmenoa kronikoinut dokumenttielokuva Stepping Razor- Red X.