Dire Straits:Love Over Gold
Syyskuussa 1982 Yhdysvalloissa Warner Brosin ja muualla Vertigon julkaisemana ilmestynyt Love Over Gold on Dire Straitsin neljäs studioalbumi. Siltä poimittiin kaksi singlemenestystä. Private Investigations nousi brittilistalla sijalle kaksi ja Industrial Disease sijoittui yhdeksänneksi Billboardin Mainstream Rock Tracks -listalla. 14-minuuttisesta avauskappaleesta Telegraph Road on muodostunut suosikki FM- radioasemilla. Love Over Gold -pitkäsoitto nousi listakärkeen Australiassa, Itävallassa, Italiassa, Uudessa Seelannissa, Norjassa ja yhtyeen kotimaassa Britanniassa. Yhdysvalloissa pitkäsoitto saavutti 19. sijan. Myöhemmin albumi on saavuttanut Yhdysvalloissa kultaa, Ranskassa ja Saksassa platinaa ja tuplaplatinaa Kanadassa ja Britanniassa. On Location -kiertueen päätyttyä heinäkuussa 1981 Luxembourgiiin Mark Knopfler alkoi kirjoittaa uutta tuotantoa. Kyseiselle kiertueelle osallistuneet kosketinsoittaja Alan Clark ja kitaristi Hal Lindes olivat täst edes mukana myös yhtyeen levytyskokoonpanossa. Love Over Gold äänitettiin New Yorkin Powerstationilla maalis- ja kesäkuun 1982 välillä. Knopfler tuotti albumin Neil Dorfsmanin toimiessa insinöörinä. Knopfler hyödynsi äänityksissä useita eri kitaroita, joista mainittakoon neljä Schecter Stratocasteria. Love Over Goldin äänityksissä nauhoitettiin monia kappaleita, jotka eivät loppujen lopuksi päätyneet mainitulle albumille. Private Danceria kaavailtiin Love Over Goldille, ja se lisäksi äänitettiin vokaaliosuuksia lukuun ottamatta. Knopfler piti kappaletta sopivampana naisäänelle ja niinpä hän lahjoitti sen Tina Turnerille. Kappale julkaistiin Turnerin todellisen vuonna 1984 ilmestyneen paluualbumin nimiraitana. The Way It Always Starts päätyi Local Hero -elokuvan soundtrackalbumille Gerry Raffertyn vokalisoimana. Badges, Posters, Stickers and T-Shirts oli niin ikään samoista nauhoituksista ja Britanniassa se julkaistiin Private Investigations -singlen b-puolella. Vuonna 1996 Vertigo Records julkaisi Dire Straitsin backkatalogin Love Over Gold -pitkäsoitto mukaan lukien remasteroituina versioina. Vuonna 2000 olivat vuorossa Warner Brosin julkaisemat versiot Yhdysvalloissa. Tuoreeltaan julkaistussa Rolling Stonen arviossa David Fricke antoi albumille neljä tähteä viidestä mahdollisesta ja ylisti sen kappaleista erityisesti Telegraph Roadia. Vastaavaan tähtimäärään on päädytty myöhemminkin. Stephen Thomas Erlewinen mukaan uusi rytmikitaristi laajentaa albumin soundeja ja kunnianhimoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti