Judas Priest:Turbo
Columbia Recordsin 14. huhtikuuta 1986 julkaisema Turbo on brittiheavyn keskeisiin edustajiin lukeutuvan Judas Priestin kymmenes studioalbumi. Pitkäsoiton vuonna 2001 ilmestynyt remasteroitu versio sisälsi kaksi bonuskappaletta, joista toinen oli livetulkinta. Turbon 30-vuotisjuhlapainos ilmestyi vasta kuluvan vuoden helmikuussa ja kyseinen Turbo 30 on triplacd. Sen ykköslevy sisältää perusalbumin ilman vuoden 2001 remasterin bonuskappaleita. Kaksi muuta cd:tä koostuvat Kansas Cityn Kemper Areenalla 22. toukokuuta 1986 soitetusta ja taltioidusta konsertista. Turbo-pitkäsoitto oli Judas Priestin ensimmäinen, jolla yhtye hyödynsi instrumentaatiossaan kitarasyntetisaattoreita. Vuonna 1984 ilmestyneen pitkäsoittonsa Defenders of Faith saavuttaman menestyksen jälkeen Judas Priest äänitti tupla-albumin verran uutta tuotantoa. Kyseinen materiaali oli tarkoitus julkaista nimellä Twin Turbos. Kyseisestä ideasta kuitenkin luovuttiin ja kokonaisuuden enemmän kaupallista potentiaalia omaavat kappaleet julkaistiin yksittäisenä pitkäsoittona nimellä Turbo. Romanttisvoittoisine teemoineen albumi erosi lyriikoiltaan huomattavasti Judas Priestin varhaisemmista scifi- ja fantasiaiheisista teksteistä. Yleisesti kyseessä oli yhtyeen vastaus 80-luvun puolivälin muuttuneeseen ja syntetisaattorivetoiseen musiikkiskeneen 70-luvun ja 80-luvun alun rullaavan hardrockin sijaan. Saatuaan vuoden 1984 lopussa päätökseen Faith World Tourinsa Judas Priest piti uransa ensimmäisen todellisen tauon. Vuonna 1985 yhtye esiintyi nimittäin ainoastaan Live Aid Concertissa ja tuolloin kyseessä oli ainoastaan kolmesta kappaleesta koostunut setti. Työskentely Turbo-pitkäsoiton parissa alkoi kyseisen vuoden kesällä ja saatiin päätökseen samaisen vuoden lopussa. Solisti Rob Halfordilla oli kyseisessä vaiheessa omat vaikeutensa, joista selvittyään hän ylsi Turbon julkaisua seuranneella Fuel for Life-kiertueella eräisiin siihenastisen uransa parhaista suorituksista. Huhtikuussa 1986 ilmestyneestä Turbosta muodostui välittömästi kaupallinen menestys. Se myi kultaa jo ilmestymisvuotensa kesäkuussa ja saavutti platinalevyn seuraavan vuoden heinäkuussa. Yhtyeen kotimaassa Britanniassa albumin korkein listasijoitus oli 33. Billboardin listalla Turbo kohosi parhaimmillaan sijalle 17. Kyseistä albumia paremman listamenestyksen Priestin diskografiassa saavutti vasta vuonna 2005 ilmestynyt Angel of Retribution. Turbon kappaleista Turbo Lover ja Locked In työstetyt musiikkivideot saavuttivat merkittävää rotaatiota MTV:llä parantaen osaltaan itse pitkäsoiton menestystä entisestään. Screaming for Vengeance ja Defenders of Faith -pitkäsoittojen tavoin Turbon kansi oli taiteilija Doug Johnsonin käsialaa. Pitkäsoiton kappaleista Recklessiä ehdotettiin mukaan Top Gun -elokuvan soundtrackille, mutta Judas Priest kieltäytyi, sillä yhtye ei uskonut elokuvan kaupalliseen menestykseen ja lisäksi Recklessin sisältyminen soundtrackille olisi merkinnyt sen puuttumista Turbo-pitkäsoitolta. Priestin Turboa seuranneella pitkäsoitolla, vuonna 1987 ilmestyneellä albumilla Ram It Down oli kuitenkin Chuck Berry-cover Johnny B Goode, joka pääsi lisäksi mukaan samannimisen elokuvan soundtrackille. Turbon kappaleista Parental Guidance oli kirjoitettu vastaiskuksi Tipper Goren organisaatiolle Parents Music Organisation Centerille, jonka hampaissa Judas Priest oli ollut erityisesti Eat Me Alive -kappaleensa vuoksi. Turbosta muodostui Priestin viimeinen platinamyyntiin yltänyt pitkäsoitto. Sitä seurannut tuplakonserttitaltiointi Live myi kultalevyksi, mikä oli edellisten pitkäsoittojen platinamyynteihin verrattuna Priestin asteikolla hienoinen romahdus. Fuel for Life -kiertueella Priestin settiin sisältyi seitsemän Turbon yhdeksästä kappaleesta. Vastaavasti vanhoja klassikoita tyyliin Sinner ja Exciter tippui kyseisessä vaiheessa pois keikkaohjelmistosta. Myöhemmin Turbon kappaleista kiistattomaksi keikkastandardiksi on osoittautunut ainoastaan Turbo Lover. Vuonna 2008 Kerrangin! haastattelussa Rob Halford on viitannut Turboon albumina, johon yhtyeen diggareilla on viha/rakkaussuhde. Priestin diskografiassa kyseessä on albumi, jonka sisältöön yleisöllä kohdistuivat selkeästi eriävät odotukset lopputulokseen verrattuna. Halford mainitsee yhtyeensä liikkuneen kyseisessä vaiheessa erilaiseen ilmapiiriin. Silti Turbolla oli hänen mielestään edelleen joitakin todella onnistuneita kappaleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti