Kari Peitsamo Revival:Pieni suuri show
Maamme ahkerimmin levyttävä rockartisti Kari Peitsamo teki kunnioitusta erään keskeisimmän diggauskohteensa, eli John Fogertyn luotsaaman Creedence Clearwater Revivalin musiikille pistämällä vuonna 1982 pystyyn oman Kari Peitsamo Revivalinsa. Kyseisen yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto jo samaisena vuonna ilmestynyt Jokivarren jytäorkesteri koostui pelkästään Creedence-suomennoksista. Vuonna 1983 julkaistu Kari Peitsamo Revivalin kakkosalbumi Pieni suuri show lavensi coverointikohteita pääpainon ollessa silti edelleen John Fogertyn originaaleissa. Fogertyn soolotuotantoa 70-luvun puolivälistä alun perin edustaa albumin avausraita Rokaten ympäri maailman, joka on suomennos Status Quon pari vuotta originaaliversion jälkeen popularisoimasta Rocking All Over the Worldista. Boogiekone Status Quota Kari Peitsamo Revival versioi toden teolla tosin vasta viimeisellä ja vuonna 1984 ilmestyneellä albumillaan Rokkiletti. Jo sen edeltäjälle mukaan on kelpuutettu parin kiistattoman Quo-klassikon, eli Carolinen ja Whatever You Wantin suomennokset. Kappaleista ensin mainitun Peitsamo on joskus nimennyt kaikkien aikojen parhaaksi rockkappaleeksi ja vastaavasti vuonna 1973 ilmestyneen Status Quo-albumin Hello!, jolta myös kyseinen kappale löytyy, kaikkien aikojen parhaaksi rocklevyksi. Kaikkien aikojen jytäorkestereihin lukeutuvalta Led Zeppeliniltä Pieni suuri show -albumille versioitui nelosalbumin Rock N' Roll, ja todellista harvinaista herkkua edustaa originaanimellä Blue Highway kulkeva Valtatie, jonka originaalisäveltäjiksi on mainittu David Getz ja Nick Gravenites. Creedencen ohjelmistosta tunnetuinta antia Pieni suuri show -albumilla edustaa enää Bad Moon Risingin näkemys. Harvinaisemmiksi kultahipuiksi on poimittu Bayou Countrylta löytyvän Graveyard Trainin, (Hautausmaan juna), Cosmo's Factoryn pitkän avauskappaleen Ramble Tamblen (Puuta heinää) sekä varsin mainiosti coveroidun Green River -albumilta löytyvän Sinister Purposen (Hämärät puuhat) versioinnit. Pieni suuri show- albumin kirkkain timantti on silti näkemys Willy and the Poor Boys -pitkäsoiton puhuttelevasta päätöskappaleesta Effigy, jonka suomenkieliseksi nimeksi on valikoitunut Kuvatus. Vaikka Pieni suuri show ei sisällä enää pelkkää CCR:ää, kyseessä on Peitsamon tuotannossa edeltäjänsä ja myös seuraajansa tavoin hatunnoston arvoinen kunnianosoitus eräille hänen suurille musiikillisille diggauskohteilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti