Toinen huhtikuuta 1942 syntynyt Leon Russell, alias Claude Russell Bridges oli yhdysvaltalainen muusikko ja biisintekijä, joka on levyttänyt lukuisten artistien ja yhtyeiden kanssa. Lisäksi hän on luonut soolouraansa musiikin parissa. Lawtonissa, Oklahomassa syntynyt Russell aloitti pianonsoiton nelivuotiaana. Hän pääsi Will Rogers High Schooliin Tulsaan ja esiintyi jo samoihin aikoihin paikkakunnan yökerhoissa. Muutettuaan Los Angelesiin hän toimi sessiomuusikkona; tarkemmin sanottuna pianistin ominaisuudessa useiden keskeisten 60-luvun artistien ja yhtyeiden levyillä. Kyseisen vuosikymmenen lopussa hän laajensi toimenkuvaansa sovittajaksi ja biisintekijäksi. Soittajana hän esiintyi tässä vaiheessa jo huomattavan tunnettujenkin esiintyjien kanssa. Sooloartistina Russellin ura käynnistyi vuonna 1970, vaikkakaan hän ei myöskään luopunut sessiomuusikon tehtävistään. Maaliskuussa 2011 Russell pääsi Rock and Roll Hall of Fameen ja saman vuoden kesäkuussa Lauluntekijöiden Hall of Fameen. Russellin musiikillinen ura käynnistyi toden teolla 14-vuotiaana Tulsan clubeissa yhtyeessä nimeltä The Starlighters. Sen jäseniin kuului lisäksi muun muassa J. J. Cale. Instrumentaalimusiikkia esittäneen yhtyeen voi todeta luoneen nk. Tulsa Soundin. Muutettuaan Los Angelesiin Russell opiskeli kitaransoittoa James Burtonin opastuksella. Vaikka Russell tunnetaankin ensisijaisesti sessiomuusikkona, on hän soolourallaan levyttänyt rockia, bluesia ja gospelia. Hän on soittanut lukuisten keskeisten artistien ja yhtyeiden kanssa, joista mainittakoon pikaisesti Gram Parsons, Delaney Bramlett, Ray Charles, Eric Clapton, The Byrds, Bob Dylan, The Band, BB King, Joe Cocker ja Rolling Stones. Russell lukeutui Los Angelesin kysytyimpiin studiomuusikkoihin, ja hänen soittoaan kuultiin esimerkiksi The Byrdsin ja Herb Alpertin levyillä.
Vuosina 1969 ja 1970 Russell oli mukana Delaney, Bonnie and Friendsin levyillä ja kiertueilla kosketinsoittajana ja kitaristina. Näihin aikoihin hän tapasi George Harrisonin, jonka kanssa työskenteli seuraavina vuosina. Russellin ensimmäinen suuri menestys laulunkirjoittajana ajoittuu vuoteen 1969, jolloin Joe Cocker levytti hänen kappaleensa Delta Lady järjestyksessään toiselle albumilleen Joe Cocker! Kyseinen pitkäsoitto nousi Billboardin listalla sijalle 11. Russell osallistui useiden Delaneyn ja Bonnien yhtyeen muusikoiden tavoin Joe Cockerin vuoden 1970 kiertueelle Mad Dogs and Englishmen. Siltä julkaistiin myös samanniminen tupla-albumi. Russell oli mukana Superstar-nimisen kappaleen kirjoitustyössä. Levyllä ja kiertueella solistina kyseisessä kappaleessa oli Rita Coolidge, ja hieman myöhemmin sisaryhtye The Carpenters sai hitin omalla näkemyksellään kyseisestä balladista. Mad Dogs and Englishmen -kiertueen aikana Shelter Records julkaisi Russellin nimeä kantaneen debyyttialbumin. Se sisälsi ensimmäisen levytyksen kappaleesta A Song for You. Siitä oli muodostuva Russellin tunnetuimpiin kuuluva sävellys, josta on tehty yli 40 coveria versioijinaan esimerkiksi Carpenters, Ray Charles, Peggy Lee ja Elkie Brooks. Carpenters ja The Temptations julkaisivat myös samannimisen albumin. Vuonna 1970 Russell toimi myös pianistina Dave Masonin soololevyllä Alone Together. Maaliskuussa 1971 Russell oli mukana Bob Dylanin levytyssessioissa esimerkiksi kappaleissa Watching the River Flow ja When I Paint My Masterpiece. Saman vuoden kesällä Russell oli mukana Badfingerin kolmannella albumilla Straight Up. New Yorkissa järjestetyssä Concert for Bangladesh hyväntekeväisyyskonsertissa Russell esitti medleyn Jumping Jack Flashista ja Young Bloodista. Basistina ja solistina Russell säesti George Harrisonin kanssa Bob Dylanin settiä.
Vuosi 1971 oli Russelille kiireinen, sillä häneltä julkaistiin kaksi albumia; Leon Russell and the Shelter People ja Asylum Choir II. Russell osallistui myös BB Kingin ja Bob Dylanin levytyssessioihin. Russell nosti blueskitaristi Freddie Kingin uran uuteen nousuun soittamalla kolmella hänen 70-luvun alussa ilmestyneellä pitkäsoitollaan. Vuonna 1972 Russell ja Shelter People teki laajan kiertueen, jonka Long Beach Arenalla kyseisen vuoden elokuussa pidetystä konsertista julkaistiin tripla-albumi Leon Live. Samana vuonna ilmestyneen hittisinglen Tight Tropen b-puoli This Masquerade muodostui top ten-hitiksi George Bensonille. Kaiken kaikkiaan kappaleesta on tehty useitacoverversiota, joista mainittakoon Carpentersin ja Helen Reddyn näkemykset. Vuonna 1979 Russellin ja Hank Williamsin duetto Heartbreak Hotellista nousi Billboardin countrylistan kärkeen. Seuraavat pari vuotta Leon keikkaili The New Grass Revivalin kanssa ja julkaisi pari albumia Paradisen kautta ennen kuin yhtiö lopetti toimintansa. Uutta nousua Leonin uralle oli tuleva merkitsemään Elton Johnin kanssa levytetty ja T-Bone Burnetten tuottama albumi The Union. Se julkaistiin lokakuussa 2010 ja kaksikko lähti saman tien kiertueelle. Rolling Stone arvotti kyseisen albumin kolmanneksi parhaaksi kyseisen vuoden 30 parhaan levyn listallaan. Seuraavan vuoden huhtikuussa Leon ja Elton esiintyivät Saturday Night Livessa. Les Bankin vuonna 1974 Russellista tekemä dokumenttielokuva A Poem is a Naked Person sai ensiesityksens vuoden 2015 maaliskuussa South by the Southwest -elokuvafestivaaleilla. Se sisältää konserttimateriaalia New Orleansista, Louisianasta ja Anaheimista Kaliforniasta sekä pitkäsoiton Hank Wilson's Back levytyssessioista. Russell menehtyi 13. marraskuuta 2016 kotonaan Tennesseessä 74 vuoden ikäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti