The Pointer Sisters on yhdysvaltalainen, ensisijaisesti R&B:tä esittävä ja naissolisteista koostuva yhtye Oaklandista, Kaliforniasta. Sen suurin menestys ajoittui 70- ja 80-luvuille. Yli kolmen vuosikymmenen mittaisella urallaan yhtye on esittänyt sille tyypillisten genrejen lisäksi myös jazzia, bluesia, bebopia, bluesia, countrya ja rockia. Pointer Sisters on voittanut kolme Grammya ja saanut tähtensä Hollywoodin Walk of Famelle. Vuosien 1973 ja 1985 välillä yhtye saavutti Yhdysvalloissa 13 top 20:een noussutta singleä. Pointer Sistersin esiaste syntyi vuonna 1969, jolloin sisarukset June ja Bonnie Pointer alkoivat laulaa clubeissa nimellä Pointers, A Pair. Kokoonpanosta muodostui trio, kun Anita Pointer liittyi mukaan. Trio toimi taustalaulajattarina Grace Slickin, Boz Scaggsin ja Elvin Bishopin kaltaisille artisteille. Kolmikko sai levytyssopimuksen Atlantic Recordsin kanssa ja julkaisi useita singlejä, jotka eivät menestyneet. Ruth Pointerin mukaan liittymisen myötä trio laajeni kvartetiksi joulukuussa 1972. Blue Thump Recordsin kanssa syntyi uusi diili ja The Pointer Sisters julkaisi esikoisalbuminsa vuonna 1973. Se vastaanotti myönteisiä arvioita. Albumilta poimittu single Yes We Can nousi yhdenneksitoista poplistoilla. Menestystä alkoi siis siunaantua ja vuonna 1974 kakkosalbumilla That's A Plenty julkaistu kappale Fairytale vastaanotti seuraavana vuonna parhaan countryvokaaliesityksen Grammyn ja myöhemmin Elvis Presley levytti siitä coverinsa. Vuonna 1975 julkaistu pitkäsoitto Steppin' sisälsi R&B-listojen kärkeen nousseen singlen How Long. Albumin toinen hitti oli Allan Tousseintin käsialaa ollut Going Down Slowly. Car Wash -elokuvassa kuultu You Gotta Believe oli top 20-menestys alkuvuodesta 1977. Samana vuonna ilmestyi kvartettikokoonpanon viimeinen pitkäsoitto Having A Party. Siltä ei poimittu hittejä, mutta Bonnien vokalisoimasta raidasta Don't Let It Drive You Crazy muodostui kulttiklassikko. Hän jätti yhtyeen vuonna 1978 ja aloitti soolouransa ilman suurempaa menestystä.
Samana vuonna ilmestyi pitkäsoitto Energy ja Bruce Springsteen-cover Fire nousi listakakkoseksi. Toinen hitti oli Allan Tousseintin käsialaa oleva Happiness. Vuonna 1979 ilmestyi rokimpaa soundia edustanut pitkäsoitto Priority. Vaikkei albumi erityisen hyvin menestynytkään, se sai osakseen hyvät arviot. Junen, Ruthin ja Anitan muodostama triokokoonpano saavutti suurimman menestyksensä 80-luvulla. Vuonna 1983 julkaistu Break Out oli yhtyeen kaikkien aikojen menestynein albumi. Vuonna 1984 ilmestyneet singlehitit Jump (For My Love) ja Automatic vastaanottivat Grammyt. Yhdysvalloissa yhtyeen muut top ten-menestykset olivat jo aiemmin mainittu, vuonna 1979 ilmestynyt Fire, seuraavana vuonna julkaistu He's So Shy, vuoden 1981 tuotantoa edustava Slowhand, vuonna 1984 ilmestynyt remiksattu versio kappaleesta I'm So Exited ja vuoden 1985 Neutron Dance. June Pointer jätti yhtyeen vuonna 2004 ja kuoli syöpään kahta vuotta myöhemmin. Hänet korvasi Ruthin tytär Issa Pointer. Kyseinen line up sai vuonna 2005 hitin Belgiassa versiollaan Eurythmicsin ja Aretha Franklinin originaalituotantoon lukeutuvasta kappaleesta Sisters Are Doing It for Themselves, jonka Pointerit levyttivät belgialaislaulajatar Natalian kanssa. Vuodesta 2015 yhtyeen ovat muodostaneet Ruth, Issa ja Ruthin tyttärentytär Sadako Pointer. Yhtye on esiintynyt useimmiten triona. Esiintymisten osalta Pointer Sisters piti korkeaa kansainvälistä profiilia 2010-luvun alkupuolelle saakka. Esimerkiksi vuonna 2011 yhtye teki Australian- kiertueen. Lauluyhtyeiden Hall of Fameen Pointer Sisters pääsi vuonna 2005. Yhtyeessä vaikuttaneista jäsenistä June menehtyi vuonna 2006, Bonnie vuonna 2020 ja Anita joulukuun viimeisenä 2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti