The Housemartins oli Hullista kotoisin ollut brittiläinen vaihtoehtopoppia esittänyt yhtye. Sen tekstit olivat sekoitus Marxismia ja kristillisyyttä. Tekstit heijastivat yhtyeen solistin Paul Heatonin ajattelutapaa. Housemartinsin suurin hitti oli cover Isley Brothersin kappaleesta Caravan of Love, joka nousi listakärkeen kotimaassaan loppuvuodesta 1986. Yhtyeen perustivat loppuvuodesta 1983 Heaton ja kitaristi Stan Cullimore. Kaksikko äänitti demonauhan, joka herätti Go! Discsin kiinnostuksen. Kokoonpanoa täydennettiin aikaisemmin yhtyeessä The Gargoyles kitaroineella Ted Keyllä, jolle Housemartinsissa lankesi kuitenkin basistin vakanssi ja rumpali Justin Patrickilla, jonka pian korvasi Chris Lang. Housemartins soitti debyyttikeikkansa Hullin yliopistossa lokakuussa 1984. Key lähti seuraavan vuoden lopussa ja hänen tilalleen saatiin myöhemmin Fatboy Sliminä tunnettu Norman Cook.Chris Langin tilalle tuli Hugh Whitaker, ja hänet korvasi Dave Hemingway. Housemartins viittasi itseensä usein Hullin neljänneksi parhaana yhtyeenä. Kolme parempaa sen mielestä olivat Red Guitars, Everything but the Girl ja The Gargoyles. Vuoteen 1986 mennessä Housemartins oli äänittänyt kaksi sessiota John Peelille ja yhtye teki läpimurtonsa singlellä Happy Hour, joka nousi kolmanneksi brittilistalla.Sen menestystä siivitti animaatiomusiikkivideo, jossa nähtiin koomikko Phil Jupitus, joka kiersi yhtyeen kanssa käyttäen taiteilijanimeään Porky the Poet. 16. joulukuuta 1986 Housemartins sai ainoan listaykkösensä coverillaan Caravan of Love. Seuraavalla viikolla sen syrjäytti kärjestä Jackie Wilsonin Reet Petiten uusintajulkaisu ja Housemartins jäi vaille joulun listaykköstä. Housemartins oli esittänyt kyseisen kappaleen alunperin toisessa John Peel showssa huhtikuussa 1986. Peelin ehdotuksesta yhtye äänitti vielä yhden pelkästään a cappella-esityksistä koostuneen shown nimellä Fish City Five.
Hullin Tower-clubissa Housemartinsien konsertti äänitettiin BBC:n ohjelmaa Rock Around the Clock varten. Tuolloin Housemartins toimi myös itsensä lämmittelijänä. Se heitti a capella-setin Fish City Fiven nimeä käyttäen. Caravan of Loven b-puolella kuultiin neljä a cappellana esitettyä gospelkappaletta. Housemartins julkaisi kaksi pitkäsoittoa; London O Hull 4 vuonna 1986 ja People Who Grinned Themselves to Dead seuraavana vuonna. Singleistä top 20-menestyksiä olivat Think! For a Minute, Five Get over Exited ja Me and the Farmer. Vuonna 1988 ilmestyi vielä upea tuplakokoelma That's What I Call Quite Good. Housemartins hajosi samana vuonna, mutta sen jäsenet ovat säilyneet ystävinä ja olleet mukana toistensa projekteissa. Norman Cook on saavuttanut menestystä Beats Internationalissa ja sittemmin Fatboy Sliminä. Heaton, Hemingway ja roudarina toiminut Sean Welsch perustivat yhteen Beautiful South. Vuonna 2009 musiikkilehti Mojo järjesti Housemartinsin jäsenten tapaamisen ja valokuvaussession vuosien jälkeen, mutta tämä ei merkinnyt yhtyeen reunionia. Samana vuonna debyyttialbumi London O Hull 4 julkaistiin uudellen tuplaversiona, jonka toinen levy sisälsi aikaisemmin maxisingleillä julkaistuja kappaleita sekä demoversioita. Collimore kirjoitti kappaleita musiikkiohjelma The Bopsiin, jossa hän myös esiintyi. Ohjelman ensimmäiset jaksot esitettiin Britanniassa huhtikuussa 2010.Vuonna 2014 Heatonin ja Jaqui Abbottin esiintyessä The New Adelphi Clubissa Cullimore ja Whitaker vierailivat stagella, vaikka kyseessä ei ollutkaan varsinainen The Housemartinsin reunion. Trio esitti The Housemartinsin kesällä 1987 listoille nousseen kappaleen Me and the Farmer ja Heaton sekä Cullimore päättivät konsertin esittämällä Caravan of Loven.The New Adelphi Clubissa The Housemartins oli aikanaan solminut levytyssopimuksensa Go-Discsin kanssa. Musiikillisesti Housemartinsin voi todeta esittäneen perinteistä 60-luvulle kunniaa tehnyttä kitarapoppia soulahtavilla lauluosuuksilla höystettynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti