23. joulukuuta 1935 syntynyt ja seitsemäs lokakuuta 1966 auto-onnettomuudessa edesmennyt Frederick Albert Heath, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellään Johnny Kidd, oli brittiläinen laulaja/lauluntekijä, joka identifioituu rockyhtye Johnny Kidd & The Piratesin solistiksi. Hän oli eräs harvoista brittiläisistä rockareista, joka saavutti maailmanlaajuista menestystä ennen britti-invaasiota ensisijaisesti vuoden 1960 tuotantoa edustavalla kappaleellaan Shakin' All Over. Willesdenissä, Pohjois-Lontoossa syntynyt Heath aloitti musiikkiuransa kitaristina skiffle-yhtyeessä vuoden 1956 paikkeilla. Ensiksi nimeä The Frantic Four, sittemmin nimeä The Nutters käyttänyt yhtye versioi skifflen lisäksi poppia ja rockabillyä. Heathin rooli myös biisintekijänä oli keskeinen. Reilun kolmen kuukauden aikana hän kirjoitti 30 kappaletta ja järjestyksessään 31:stä biisistä muodostui yhtyeen läpimurto. Vuonna 1959 Heathille ja hänen yhtyeelleen annettiin koelevy ensimmäisestä singlestään Please Don't Touch. Levytyssopimus HMV:n kanssa seurasi pian ja yhtyeen nimi Freddie Heath and The Nutters vaihtui Johnny Kidd and the Piratesiksi. Please Don't Touch saavutti brittilistalla sijan 25. Vaikka Shakin' All Overista muodostui vielä selkeästi suurempi menestys, myös Johnny Kidd and The Piratesin debyyttisingle edustaa aikakautensa keskeistä brittirockia. Toisin kuin Bill Fury ja Marty Wilde, Johnnny Kidd ei laulutyylissään imitoinut Elvis Presleytä tai muita aikakauden yhdysvaltalaissolisteja. Please Don't Touchissa ei myöskään ollut tyylillisesti suoria viittauksia rockabillyyn. Johnny Kiddin ja Piratesin tuotannosta Shakin' All Over kohosi Britanniassa listakärkeen, mutta ei menestynyt Euroopan ulkopuolella. The Guess Whon vuonna 1965 levyttämä coverversio nousi Kanadassa listakärkeen ja saavutti Yhdysvalloissa sijan 22. Australiassa Normie Rowen coverversio nousi listakärkeen niin ikään vuonna 1965. The Who versioi Shakin' All Overin vuonna 1970 ilmestyneelle erinomaiselle livelevylleen Live at Leeds. Alun perin Shakin' All Overia kaavailtiin b-puoleksi Ricky Nelsonin kappaleesta Yes Sir, That's My Baby levytetylle coverille. Se päätettiin kuitenkin julkaista paraatipuolena ja kirjoitettiin ainoastaan päivä ennen nauhoitustaan Freight Train coffee barin kellarissa. Levytykseen osallistuivat Kidd (laulu), Alan Caddy (kitara), Clem Cattini (rummut) ja Brian Gregg (basso) sekä sessiokitaristi Joe Moretti, joka vastasi kappaleen tunnusomaisesta kitarasoundista. Vuonna 1961 Cattini, Caddy ja Gregg jättivät The Piratesin ja vaikuttivat sittemmin yhtyeessä The Tornadoes. The Piratesin uuden kokoonpanon muodostivat basisti Johnny Spence, rumpali Frank Farley ja soolokitaristi Mick Green. Piratesin uuden lineupin kanssa Kidd konsertoi ahkerasti Britanniassa ja muualla Euroopassa. Johnny Kidd and the Piratesin singleistä I'll Never Get Over You saavutti Britanniassa neljännen sijan ja Hungry for Love sijan 20. vuonna 1963. Molemmat kappaleet olivat Gordon Millsin käsialaa. The New Piratesin kanssa Kidd levytti ensisijaisesti R&B- ja popcovereita. Hän menehtyi auto-onnettomuudessa 30 vuoden ikäisenä. Hänen levyttämiinsä covereihin lukeutuivat esimerkiksi Willie Dixonin "I Just Want To Make Love To You", Bo Diddleyn "I Can Tell", Willie Perrymanin "Dr Feel-good" ja Richie Barrettin "Some Other Guy". Johnny Kidd and the Piratesin vuoden 1962 levytystä A Shot of Rhythm and Blues pidetään siltana brittiläisen rock and rollin ja beatin/R&B:n välillä. Kidd oli merkittävä rockille sekä musiikillisesti että visuaalisesti. Screaming Lord Suchin kanssa hän oli eräs ensimmäisistä konserttejaan varten varta vasten pukeutuneista artisteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti