Big Star:Number One Record
Memphisissä vaikuttaneen Ardent Recordsin julkaisemana vuonna 1972 ilmestynyt Number One Record on voimapopin todellisiin kulttiklassikkoyhtyeisiin lukeutuvan Big Starin esikoisalbumi. Monet kriitikot ylistivät albumia heti sen ilmestyttyä, mutta huonon jakelun vuoksi Big Starin debyytti myi ensi alkuun alle 10 000 kappaletta. Albumiin kohdistui joka tapauksessa kiinnostusta ja 70-luvun lopussa se julkaistiin Britanniassa uudelleen samalla tupla-albumilla Big Starin erinomaisen kakkospitkäsoiton Radio City kanssa. Vuonna 1992 Big Starin kaksi ensimmäistä albumia julkaistiin samalla cd:llä. Rolling Stonen vuonna 2020 laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Number One Record saavutti sijan 474. 500 parhaan kappaleen listalla pitkäsoiton kappaleista Thirteen saavutti sijan 406. Colin Larkinin teoksen All Time Top 1000 Albums kolmannessa painoksessa Number One Record saavutti sijan 188. Number One Record sisältää sekä yhtyeen varhaisten johtohahmojen, Alex Chiltonin ja Chris Bellin yhteissävellyksiä että kummankin yksin työstämiä kappaleita. Feel, My Life is Right ja Try Again olivat Bellin käsialaa ja The Ballad of El Goodo, In the Street ja akustiset balladit Thirteen ja Watch the Sunrise Chiltonin sävellyksiä. Number One Recordilla Big Starin perustajajäsenen Chris Bellin osuus niin biisintekijänä, kitaristina, solistina kuin tuottajana ovat varsin keskeisiä. Kyseessä on ainoa yhtyeen albumeista, jonka työstämiseen Bell osallistui. Kun ensisijaisesti John Fryn tuottama Number One Record ilmestyi elokuussa 1972, albumi saavutti puolen vuoden ajan varsin myönteisiä arvioita kriitikoiden taholta. Ainoa ongelma oli siinä, että albumin ilmestymisen aikaan Big Star oli tyylillisesti melko yksinäinen susi; vastaavanlaista kitaroiden dominoimaa, mutta silti melodista poppia edustivat samoihin aikoihin ainoastaan The Raspberries ja Badfinger.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti