Lauantain pitkä:Punkin ja vaihtoehtorockin kehitykseen vaikuttanut yhdysvaltalaisyhtye

Television on New Yorkista kotoisin oleva yhdysvaltalainen rockyhtye, jonka aktiivikausi sijoittui 70-luvulle. Yhtyeen perustajäseniin lukeutuivat Tom Verlaine, Richard Lloyd, Billy Ficca ja Richard Hell. New Yorkin rockskenen varhaisena edustajana Television vaikutti osaltaan voimakkaasti sekä punkrockin että vaihtoehtorockin kehitykseen. Vaikka yhtyeen levytykset olivat pelkistettyjä ja kitaravoittoisia, aikakautensa virkaveljiin verratuuna Televisionin musiikki hyödynsi improvisaatiota, oli teknisesti sujuvaa ja sen keskeiset vaikutteeet tulivat 60-luvun rockista ja jopa avant garde jazzista. Televisionin vuonna 1977 ilmestynyttä esikoispitkäsoittoa Marquee Moon pidetään eräänä keskeisimmistä post punkia määritelleistä albumeista. Televisionin juuret juontavat Tom Verlainen ja Richard Hellin teini-ikäiseen ystävyyteen. Molemmat kävivät koulua Hockessinissa, Delawaressa ja muuttivat vuorotellen 70-luvun alussa New Yorkiin suunnitellen uraa runoilijoina. Kaksikon ensimmäisessä yhtyeessä The Neon Boysissa vaikutti Verlainen (kitara/laulu) ja Hellin (basso/laulu) lisäksi rumpali Billy Ficca. Yhtyeen aktiivikausi kesti vuoden verran loppuvuodesta 1972 seuraavan vuoden loppuun. The Neon Boysin tuotannosta julkaistiin vuonna 1980 single That's All I Know (Right Now)/Love Comes in Spurts. Loppuvuodesta 1973 yhtye kokosi rivinsä uudelleen. Sen nimeksi oli vaihtunut Television ja yhtyeen kokoonpanoa oli täydennetty kakkoskitaristi Richard Lloydilla. Ensimmäisen keikkansa yhtye soitti Townhouse Theatressa toinen maaliskuuta 1974. Televisionin managerina toiminut Terry Ork kehotti CBGB-klubin omistajaa Hilly Kristalia kiinnittämään yhtyeen säännölliseksi esiintyjäksi. Soitettuaan mainitussa clubissa useita keikkoja alkuvuodesta 1974 Television siirtyi konsertoimaan Max Kansas Cityyn ja muihin clubeihin. Yhtye teki paluun CBGB:hen tammikuussa 1975 ja saavutti mainitussa clubissa huomattavaa kulttikannatusta. Biisintekemisestä Televisionissa vastasivat ensisijaisesti Hell ja Verlaine, mutta myös Lloyd. Verlaine, Lloyd ja Ficca kehittyivät muusikkoina Helliä nopeammin. Verlaine ei pitänyt Hellin hyppivästä lavaesiintymisestä ja hän kieltäytyi ajoittain soittamasta konserteissa Hellin sävellyksiä, kuten Blank Generationia. Mainittu konflikti ja eräs Island Recordsin poimima yhtyeen kappale johtivat Hellin eroon Televisionista. Hän vei myös joitakin kappaleista lähtiessään. Vuonna 1975 Hell oli perustamassa The Heartbreakersiä New York Dollsissa vaikuttaneiden Johnny Thundersin ja Jerry Nolanin kanssa. Hänen myöhäisempi yhtyeensä oli Richard Hell & The Voivoids. Hellin paikan Televisionin basistina otti aikaisemmin Blondiessa soittanut Fred Smith. Televisionin debyyttilevytys oli kahteen osaan jaettu vinyylisingle Little Johnny Jewel, jonka julkaisijana oli yhtyeen managerin Terry Orkin itsenäinen levy-yhtiö Ork Records. Richard Lloyd olisi halunnut yhtyeen debyyttisingleksi kappaletta O Mi Amore siinä määrin voimakkaasti, että hän harkitsi jättävänsä yhtyeen. Näihin aikoihin Television koesoitattikin Pere Ubu-yhtyeen kitaristia Peter Laughneria Lloydin mahdollisena korvaajana. Televisionin esikoisalbumi Marquee Moon saavutti myönteisen vastaanoton sekä kriitikoiden että yleisön keskuudessa. Se nousi Billboardin top 200-listalle ja useissa Euroopan maissa aina top 30:een. Marquee Moon on lisäksi menestynyt erilaisissa kaikkien aikojen paras albumi-tyyppisissä äänestyksissä. Esimerkiksi vuonna 2000 VH1:n laatimalla sadan kaikkien aikojen parhaan rockalbumin listalla Marquee Moonin sijoitus oli 83. Vuonna 2003 Rolling Stonen laatimalla 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Marquee Moon saavutti sijan 128. Uncut rankkasi Marquee Moonin kakkossijalle sadan parhaan debyyttialbumin listallaan ja Pitchfork kolmanneksi 1970-luvun parhaiden albumien listallaan. AllMusicin Stephen Thomas Erlewine kuvasi albumia vallankumoukselliseksi ja vaikka sen sisältämä musiikki on luokiteltavissa garagerockiksi, pitkät instrumentaalijaksot vievät ilmaisua älylliselle maaperälle.  Televisionin kakkosalbumi oli sekä vuoden 1978 aikana nauhoitettu että julkaistu Adventure. Edeltäjäänsä kevyempää soundia edustanut albumi saavutti kriitikoilta myönteisen vastaanoton, vaikka se ei menestynyt kaupallisesti edeltäjänsä veroisesti. Yhtyeen jäsenten itsenäiset ja vahvat taiteelliset visiot yhdistettyinä Richard Lloydin huumeidenkäyttöön johtivat yhtyeen hajoamiseen heinäkuussa 1978. Lloyd ja Verlaine käynnistivät soolouransa ja Ficca siirtyi rumpaliksi uutta aaltoa edustaneeseen yhtyeeseen The Waitresses. Televisionin paluu ajoittui vuoteen 1992. Yhtye julkaisi nimeään kantaneen kolmannen albumin ja on jatkanut esiintymisiään vuonna 2001 All Tomorrow's Parties- festivaalilla Camber Sandsissa soittamansa keikan jälkeen ympäri maailmaa silloin tällöin.  Kesällä 2007 New Yorkin Central Parkissa soitetussa konsertissa Jimmy Rip tuurasi keuhkokuumeen takia estynyttä Richard Lloydia. Seitsemäs heinäkuuta 2011 Televisionin uusi kokoonpano esiintyi Beco 203-festivaalilla Sao Paulossa, Brasiliassa. MTV Brazil Televisionille antamassaan haastattelussa yhtye mainitsi uuden ja kymmenestä kappaleesta koostuvan albumin olleen lähes valmis, mutta sitä ei ole tähän mennessä julkaistu. Televisionin keskeisistä vaikuttajayhtyeistä mainittakoon Velvet Underground. Tom Verlaine on maininnut diggaavansa The Venturesia, Dick Dalea sekä tuplakitarointia hyödyntäneitä yhtyeitä Love ja Buffalo Springfield. 60-luvun loppupuolen garagerockyhtyeiden tuotannosta Television soitti konserteissaan covereina The Count Fiven Psychotic Reactionia ja 13:th Floor Elevatorsin Fire Engineä. Lester Bangs kuuli Televisionin musiikissa Quicksilver Messenger Service-yhtyeen vaikutusta Verlainen ja John Cipollinan kitaroinnin samankaltaisuudessa. Marquee Moon-albumin nimikappaleen alussa ovat kuultavissa Televisionille tunnusomaista melodisten ja rytmisten kitaralinjojen yhdistämistä.