Lauantain pitkä:Eräs blueskitarismin klassikoista

27. tammikuuta 1918 syntynyt ja 24. toukokuuta 1963 edesmennyt Elmore James oli yhdysvaltalainen blueskitaristi, solisti, biisintekijä ja yhtyeenjohtaja. Slidekitaran kuninkaaksi tituleerattu James tuli tunnetuksi ajan oloon nähden kovasta soittovolyymistaan. Hän syntyi Elmore Brooksin nimellä Missisippin Holmes Countyn Richlandissa. Hänen äitinsä oli 15-vuotias Leona Brooks ja isänsä todennäköisesti Joe Willie "Frost" James, jolta Elmore otti sukunimensä. Hän ryhtyi soittamaan 12-vuotiaana yksikielisellä instrumentilla. Teini-iässä James esiintyi tansseissa taiteilijanimillä Clean Head ja Joe Willie James. Vuoden 1942 paikkeilla hän meni naimisiin Minnie Maen kanssa. Jamesiin voimakkaasti vaikuttaneita artisteja olivat Robert Johnson, Kokomo Arnold sekä Tampa Red. Viimeksi mainitun repertuaarista Jamesin levytysohjelmistoon valikoitui useita kappaleita. Hänen taustayhtyeeseensä The Broomdustersiin päätyi Redin taustalta myös kaksi muusikkoa; pianisti "Little" Johnny Jones ja rumpali Odie Payne. Jamesin levytyskappaleista tunnetuimpiin lukeutuvaa Dust My Broomia on pidetty joko hänen itsensä tai Robert Johnsonin käsialaa olevana. Toisen maailmansodan aikaan James palveli Yhdysvaltain laivastossa. Vapauduttuaan hän asettui Mississippin keskiosassa sijainneeseen Cantonin kaupunkiin adoptioveljensä Robert Holstonin kanssa. Tämän sähkökaupassa työskennellessään James kehitti ainutlaatuisen sähköisen kitarasoundinsa. James aloitti äänitykset Trumpet Recordsille tammikuussa 1951. Hän soitti ainakin Sonny Boy Williamson II:n ja Willie Loven taustalla. Jamesin ensimmäinen levytys yhtyeensä johtajana oli kyseisen vuoden elokuussa taltioitu Dust My Broom, josta kehittyi seuraavana vuonna yllätyshitti R&B-listoilla. Ike Turnerin kautta Jamesin levy-yhtiöksi vaihtui Bihari brothers. Turneria kuultiin myös kitaristina ja pianistina joillakin Jamesin kyseiselle yhtiölle tekemillä varhaisilla levytyksillä. Kappaleesta I Believe muodostui hitti vuotta myöhemmin. James levytti useille Bihari Brothersin alamerkeille, kuten Flair Recordsille, Meteor Recordsille ja Modern Recordsille. Lisäksi hänen levytystensä julkaisijoina olivat Chess Records ja Mel Londonin Chief Records. James oli soolokitaristina Joe Turnerin R&B-listalla vuonna 1954 kymmenen suosituimman joukkoon nousseella kappaleella TV Mama. Vuonna 1959 James alkoi levyttää Bobby Robinsonin Fire Recordsille. Hänen mainitun aikakauden tunnetuimpiin levytyksiinsä lukeutuvat The Sky is Crying, My Bleeding Heart, Look at Younder Wall sekä Shake Your Moneymaker. James menehtyi sydänkohtaukseen vuonna 1963 Chicagossa. Hänen oli tarkoitus esiintyä mainittuna vuonna Euroopassa osana American Folk Blues Festivalia. James esitti bluesia varsin monipuolisesti esimerkiksi Muddy Watersin ja Howlin Wolfin tavoin, mutta hänen soundinsa oli autenttinen. Jamesilta saamansa vaikutteet ovat tunnustaneet esimerkiksi Hound Dog Taylor ja J. B. Hutto. Rockkitaristeista hänen diggareihinsa ovat lukeutuneet Rolling Stonesin Brian Jones, Canned Heatin Al Wilson ja Fleetwood Macin Jeremy Spencer. John Mayall levytti vuoden 1969 albumilleen Looking Back tribuuttikappaleen Mr James. The Allman Brothers Band on versioinut Jamesin kappaleet One Way Out ja Done Somebody Wrong. Stevie Ray Vaughan & Double Trouble esitti konserteissaan useita Jamesin kappaleista. Niistä Sky is Crying päätyi myös yhtyeen levytysohjelmistoon, tosin Albert Kingin kappaleesta levyttämän version innoittamana. Blues-albuminsa kansikuvassa Jimi Hendrixin nähdään pitelevän kädessään Jamesin Best of -kokoelmaa.  Uransa alkuvaiheessa hän käytti myös taiteilijanimeä Jimmy James. Kappaleen Bleeding Heart Hendrix esitti Experiencen kanssa vuonna 1969 Lontoon Royal Albert Hallissa ja myös The Band of Gypsysin uuden vuoden  1970 konsertissa. Vaikuttajiinsa kuuluvaksi Jamesin on nimennyt Myös Frank Zappa ja Eric Burdonin vuonna 1982 ilmestynyt albumi Crawling King Snake sisältää kappaleen No More Elmore. Roy Buchananin vuonna 1974 ilmestyneeltä kakkospitkäsoitolta löytyy Tribute to Elmore James. Kyseinen kappale alkaa Jamesia tyylillisesti muistuttavalla slidekitarariffilllä ja kappaleessa hyödynnetään myös Jamesin tyyppistä soolotyöskentelyä.