Maanantain mainio:Merkittävä soulvokalisti ja biisintekijä

21. tammikuuta 1942 syntynyt ja toinen huhtikuuta 2003 edesmennyt Charles Edwin Hatcher, eli Edwin Starr oli yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä, joka tuli 70-luvulla tunnetuksi Norman Whitfieldin tuottamista Motown-levy-yhtiön julkaisemista singlelevytyksistään. Niistä keskeisin on listakärkeen noussut ja 80-luvun puolivälin tienoilla myös Bruce Springsteenin versioima War. Starr syntyi Tennesseessä ja varttui Ohiossa. Ric Ticille ja Motown Recordsille levyttäessään hän asui Detroitissa. Hänen taustayhtyeensä tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Black Merda. Sen jäsenistä Hawkins ja Veasey soittivat suurimmalla osalla Starrin varhaisista Ric Tic Recordsille levyttämistä hittikappaleista. Warin lisäksi niistä olivat  erityisen tunnettuja 25 Miles ja Stop the War Now. 70-luvulle siirryttäessä Starr ryhtyi luomaan uraansa Britanniassa, missä hän toimi ensisijaisesti tuottajana. Starr aloitti solistin uransa vuonna 1957 perustamassaan doo wop-yhtyeessä The Future Tones. Hänen uransa kannalta ratkaisevaksi muodostui 60-luvun puolivälissä levytetty ja James Bond-elokuviin viitannut kappale Agent Dougle-O Soul. Starrin muista varhaisista hiteistä nostettakoon esiin Headline News, Backstreet sekä SOS (Stop Her on Sight) Starrin kirjoittama kappale Oh How Happy nousi yhtyeen The Shades of Blue levyttämänä Billboardin listalla sijalle 12. vuonna 1966. Kolme vuotta myöhemmin Starr teki kappaleesta oman levytyksensä Blinkyn kanssa. Starr oli leadvokalistina The Holidays-yhtyeen kappaleella I'll Love You Forever, joka saavutti sijan 12. R&B-listalla. Starrin tuottajien Johnny Bristol ja Harvey Fuqua kanssa kirjoittama 25 Miles saavutti kuudennen sijan sekä pop, että R&B-listalla vuonna 1969. Motown Recordsin julkaistua Stop Her on Sightin uudelleen vuonna 1968 kappale osoittautui originaalia Ric Tic-julkaisuaan suositummaksi ja se nousi Billboardin listalla yhdenneksitoista. Vuonna 1970 julkaistu kappale Time loi Starrille osaltaan mainetta keskeisenä northern soulin edustajana, jollaisena hänet edelleen muistetaan. Samana vuonna ilmestyi Starrin kolme viikkoa listakärjessä pysytellyt single War. Kappaleesta tuli kulttuurillinen merkkipaalu ja sitä on hyödynnetty myöhemmin esimerkiksi useiden elokuvien soundtrack-albumeilla. Kappale julkaistiin myös kahdella Starrin omalla pitkäsoitolla; War & Peace sekä Norman Whitfieldin tuottamalla albumilla Involved. Starr muutti Britanniaan vuonna 1973 ja siellä hänen keskeisiin levytyksiinsä lukeutui Hell Up in Harlem samannimisestä elokuvasta vuodelta 1974. Viisi vuotta myöhemmin Starr saavutti kaksi discohittiä kappaleilla Eye to Eye Contact ja HAPPY Radio. Suurempi menestys oli kappaleista ensin mainittu. Vuonna 1987 Starr oli mukana Ferry Aidin hyväntekeväisyyssinglellä Let It Be. Samana vuonna hän saavutti clubhitin Stock Aitken Watermanin tuottamalla kappaleella Whatever Makes Our Love Grow. Vuonna 1989 Starrista tuli Ian Levinen Motorcity Recordsin artisti. Sille hän levytti yhden pitkäsoiton ja kuusi singleä. Vuonna 2000 Star levytti brittiyhtye Utah Saintsin kanssa uuden version kappaleesta Funky Music Sho' Nuff Turns Me On. Mainitun yhtyeen kanssa Starr teki myös kaikkien aikojen viimeisen levytyksensä, uuden näkemyksen ykköshitistään War, jota ei toistaiseksi ole vielä julkaistu. Toinen huhtikuuta 2003 Starr sai sydänkohtauksen ja menehtyi lähellä kotiaan Nottinghamissa. Hänen veljensä Angelo Starr johtaa nykyisin yhtyettä The Team, jonka kanssa Starr keikkaili yli 20 vuoden ajan.  Angelon oma yhtye Total Concept Unlimited muutti nimekseen Rose Royce naissolistin liityttyä mukaan yhtyeeseen.