Barclay James Harvest on Oldhamissa vuonna 1966 perustettu progressiivista rockia edustava yhtye. Sen originaalin line-upin muodostivat vuonna 1947 syntynyt kitaristi/solisti John Lees, vuonna 1948 syntynyt basisti/solisti Les Holroyd, kosketinsoittaja/solisti Stuart "Woolly" Wolstenholme (1947-2010) ja rumpali/perkussionisti Mel Pritchard (1948-2004). Julkaistuaan Emi Parlophonella yhden singlen alkuvuodesta 1968 Barclay James Harvest vaihtoi levy-yhtiökseen progeorientoituneemman Harvestin. Yhtyeen kansainvälisen fan clubin mukaan sen nimi ei tarkoita erityisesti mitään. Yhtyeen jäsenet kirjoittivat sattumanvaraisesti eri sanoja paperilapuille, joista parhaalta soundaavat poimittiin hatusta. Jäljelle jääneet kolme parasta olivat James, joka oli yhtyeen kanssa vokalisoinut kaveri, Harvest tuli valituksi yhtyeen asuinpaikan eli maatalon ja Barkley pankin nimen inspiroimana, sillä yhtyeen oli myös tarkoitus ansaita rahaa musiikillaan. Barclay James Harvest kuulosti parhaimmalta nimiyhdistelmältä. Yhtyeen nimeä kantanut ja kesällä 1970 ilmestynyt esikoisalbumi saavutti myönteiset arviot, mutta albumin myynti oli vähäistä. Yhtyeen kakkospitkäsoiton Once Again saavuttamat arviot olivat vielä positiivisempia ja kyseisen albumin tiimoilta tehty kiertue toteutettiin yhteistyössä Robert John Gofreyn ohjaaman orkesterin kanssa. Yhtyeen kolmas albumi Barclay James Harvest and Other Short Stories oli vielä suurempi saavutus, mutta sen orkestraation johdosta vastasi Martin Ford. Yhtyeen neljännen albumin, vuonna 1972 ilmestyneen Baby James Harvestin ilmestymisen jälkeen kiertueen aiheuttamat paineet alkoivat vaikuttaa yhtyeeseen. Mainitun albumin jälkeen yhtye solmi uuden levtyssopimuksen Polydorin kanssa ja sen manageriksi vaihtui Harvey Lisberg. Vuonna 1974 ilmestynyttä yhtyeen seuraavaa albumia Everyone is Everybody Else on pidetty sen uran taiteellisena huippukohtana. Radio Caroline soitti mainittua albumia säännöllisesti ja se pääsi mukaan kyseisen radioaseman sadan kaikkien aikojen parhaan albumin listalle. BBC Radio Onella yhtye teki nauhoituksia John Peelin ohjelmaa varten. Mainitun radioaseman henkilökunnasta Alan Freeman oli silti Barclay James Harvestille keskeisin hahmo 70-luvulla ja myös asemalle palattuaan vuosien 1989 ja 1993 välillä. Loppuvuodesta 1974 ilmestynyt tupla-albumi Barclay James Harvest Live oli varsin menestyksekäs ja siitä muodostui yhtyeen ensimmäinen Britannian albumilistalle noussut levy, joka saavutti listasijoituksen 40. Vuonna 1975 ilmestynyt studioalbumi Time Honored Ghost oli nauhoitettu Yhdysvalloissa ja sen sijoitus brittilistalla oli vielä parempi, eli 32. Mainittu pitkäsoitto sisältää muun muassa yhtyeen tunnetuimpiin luketuvan kappaleen Titles. Vuonna 1976 ilmestynyt yhtyeen seuraava albumi Octoberon saavutti brittilistalla sijan 19. Euroopan markkinoilla Barclay James Harvest pääsi valtavirran suosioon vasta vuonna 1977 ilmestyneellä albumillaan Gone to Earth. Siltä löytyvä kappale Poor Man's Moody Blues oli kirjoitettu kunnianosoituksena The Moody Bluesin vuoden 1967 hitille Nights in White Satin. Wolstenholmen mellotronista oli tullut keskeinen osansa Barcley James Harvestin soundia. Hän jätti yhtyeen vuonna 1979 edellisenä vuonna ilmestyneen albumin XII jälkeen. Lyhyen soolouran jälkeen Wolstenholmen oli yhtyeen Maestoso johtohahmona. Hän piti välillä taukoa musiikkibisneksestä, mutta jatkoi musiikin työstämistä John Leesin kanssa vaiheessa, jolloin Barclay James Harvestin kokoonpano jakautui kahtia. Yhtyeen triokokoonpano jatkoi toimintaansa. Elokuussa 1980 se soitti ilmaiskonsertin Reichstagissa Länsi-Berliinissä arviolta 250 000 kuulijalle. Barclay James Harvest oli ensimmäinen länsimaalainen rockyhtye, joka soitti ulkoilmakonsertin Itä-Saksassa. Kyseessä oli Treptower Park Itä-Berliinissä. 14. heinäkuuta 1987 soitetun konsertin todensi yli 170 000 kuulijaa. Vierailijoiden kanssa yhtye jatkoi toimintaansa vuoteen 1998 saakka. Vuonna 1990 ilmestynyt albumi Welcome to the Show julkaistiin nimellä BJH, mutta diggareiden painostamana palattiin Barclay James Harvest -nimen käyttöön. Vuonna 1998 musiikillisten erojen siivittämänä BJH jakautui kahteen yhtyeeseen, joista kumpikin käytti Barclay James Harvestia nimensä osana. John Lees julkaisi albumin Nexus nimellä Barclay James Harvest through the Eyes of John Lees. Woolly Wolstenholme vaikutti kyseisessä yhtyeessä ja myös sävelsi sen ohjelmistoon. Hän myös elvytti Maestoso-yhtyeen uudelleen ja levytti sen kanssa uutta tuotantoa, jota myös esitti konserteissa. Les Holroyd ja Mel Prichard lyöttäytyivät yhteen ja levyttivät nimellä Barclay James Harvest Featuring Les Holroyd. Vuosina 2006-2007 Lees ja Wolstenholme keikkailivat nimellä John Lee's Barclay James Harvest. Mel Prichard kuoli yllättäen sydänkohtaukseen alkuvuodesta 2004. Wolstenholme teki itsemurhan joulukuussa 2010 kärsittyään sitä ennen vuosien ajan masennuksesta. Barclay James Harvestin kaksi eri versiota jatkavat kumpikin keikkailuaan ja ovat suhteellisen suosittuja Saksassa, Ranskassa ja Sveitsissä.
Vuodesta 1998 toimineeseen John Leesin Barclay James Harvestiin kuuluvat hänen lisäkseen basisti Craig Fletcher, rumpali Kevin Whitehead ja kosketinsoittaja Jez Smith. Stuart Wolstenholme vaikutti yhtyeen kosketinsoittajana kuolemaansa saakka. Flecher ja Whitehead tulivat Wolstenholmen yhtyeestä Maestososta. Vuonna 2006 yhtye konsertoi Britanniassa ja muualla Euroopassa. Nexuksen jälkeen yhtye julkaisi Lontoon Shepherd's Bush Empiressa taltoidun livelevyn Legacy. Britannian keikkojensa lisäksi yhtye on konsertoinut ensisijaisesti muualla Euroopassa, missä se onkin varsin suosittu. Vuonna 2009 yhtye konsertoi jälleen Britanniassa. Berliinin muurin murtumisen vuosijuhlakonsertissa Hampurissa yhtye saavutti suurimman yleisönsä, joka oli 17500. Portugalissa, Portossa yhtyettä saapui kuuntelemaan 5000 henkeä. Yhdysvalloissa yhtye soitti Philadelphiassa. John Lee's Barclay James Harvest on nykyisin Esoteric Recordingsin artisti. Yhtiön perustaja Mark Powell on myös yhtyeen managerina. Lokakuussa 2013 yhtye julkaisi täysin uudesta materiaalista koostuvan studioalbumin North, joka on nauhoitettu Leesin omissa Friamere-studioissa. Rajoitettu painos on julkaistu cd:nä, vinyylinä ja tuplacd:nä, joka sisältää Buxton Opera Housessa soitetun konsertin. North saavutti varsin myönteisen vastaanoton ja albumista tuli Esoteric Recordingsin loppuvuoden 2013 myydyin albumi. Yhtye promosi sitä yhdeksällä Britanniassa soitetulla konsertilla. Saksalaisella radioasemalla SWR 1 kuultiin joulun alla yhtyeen livekonsertti. Yhtyeessä vierailleisiin muusikoihin lukeutuvat Jeff Leach ja Mike Bramwell.
Vuonna 2001 Les Holroy ja Mel Prichard palasivat studioon ja levyttivät albumin Revolution Days. Sen työstämiseen osallistuivat lisäksi Sad Cafe-yhtyeen jäsenet Ian Wilson ja Michael Byron-Hehir, muun muassa Free-yhtyeestä ja myöhempien aikojen The Whosta muistettu kosketinsoittaja Rabbit Bundrick, Steve Butler sekä Mike & The Mechanicista muistettu Steve Pigott. Albumi julkaistiin vuonna 2002 ja sen tiimoilta tehtiin kiertue, johon Holroyn ja Prichardin lisäksi osallistuivat Byron-Hehir ja Wilson kitarassa ja laulussa, Butler kosketinsoittimissa, perkussioissa ja laulussa, Chris Jago rummuissa ja Barclay James Harvestin taustamuusikkona vaikuttanut Colin Browne koskettimissa ja laulussa. Ensimmäinen Euroopan-kiertue ajoittui loka-marraskuuhun 2002 ja lisää kiertueita ja festivaaleja seurasi seuraavana vuonna. Tammikuussa 2004 yhtye esiintyi Art on Ice-spektaakkelissa Zurichin Hallenstadionilla. Mukana olivat Supertramp-yhtyeen Roger Hodgson, John Helliwell ja Bob Siebenberg, The Moody Bluesin Justin Hayword ja Fleetwood Macin Jeremy Spencer. Tammikuussa 2005 yhtye konsertoi Aasiassa ja maaliskuussa seurasi neljä konserttia Britanniassa. Vuonna 2006 oli vuorossa The Classic Meets Rock Symphonic Barcley Tour 25-jäsenisen filharmonisen orkesterin kanssa. Heinäkuuhun 2007 ajoittui kiertue Britanniassa. Holroyd ja Byron-Hehir olivat mukana Alan Simonin albumilla Exalibur II. Les oli mukana stageshowssa vuonna 2010. Les oli myös mukana Simonin rockoopperan Anne de Bretagne stageshowssa. Vuonna 2011 Les oli mukana kiertueella Rock Meets Classic Ian Gillanin, Lou Gramin, Dan McCaffertyn ja Bohemian Symphony Orchestran kanssa. Barclay James Harvestilta ohjelmistossa olivat kappaleet Hymn, Mockingbird, Ring of Changes ja Life is for Living. Euroopassa keikkaillut yhtye lisäsi settiinsä akustisen osuuden ja lauluharmoniat pääsivät oikeuksiinsa vanhoissa suosikkikappaleissa, kuten Poor Boy Blues, Friend of Mine, Crazy City. Yhtye teki livenauhoituksia vuoden 2012 talvikiertueeltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti