Tiistain tukeva:Kahden merkittävän brittiyhtyeen kitaristi ja muutakin

20. tammikuuta 1945 syntynyt Eric Michael Stewart on brittiläinen laulaja/lauluntekijä, multi-instrumentalisti ja levytuottaja, joka muistetaan ensisijaisesti jäsenyydestään The Mindbendersissä vuosina 1963-1968 sekä 10 CC-yhtyeessä vuosien 1972 ja 1995 välllä. Vuodesta 1968 80-luvun alkuun Stewart lukeutui Stockportissa, Britanniassa sijainneiden Strawberry-studioiden omistajiin. Siellä hän työsti 10CC:n albumien lisäksi esimerkiksi Neil Sedekan ja Paul McCartneyn levyjä. 80-luvulla Stewart työskenteli aktiivisesti McCartneyn kanssa. Häntä kuullaan muusikkona tai biisintekijänä McCartneyn mainitulla vuosikymmenellä julkaisemilla albumeilla vuoden 1982 Tug of Warista vuonna 1986 ilmestyneeseen Press to Playhin. Vuodesta 1980 eteenpäin Stewart on julkaissut neljä sooloalbumia. 60-luvun alussa Stewartia pyydettiin liittymään yhtyeeseen Jerry Lee and the Staggerlees. Vuotta myöhemmin yhtyeen nimeksi vaihtui Emperors of Rhythm. Stewart oli yhtyeen jäsen kahden vuoden ajan ja alkuvuodesta 1963 hän oli Oasis-clubilla Manchesterissa Wayne Fontanan tehdessä koe-esiintymistään levy-yhtiön edustajalle. Fontanan kitaristi ja rumpali eivät ilmaantuneet paikalle ja niinpä tämä pyysi Stewartia ja rumpali Ric Rothwellia osallistumaan koesoittoon. Lyhyen treenauksen jälkeen kolmikko esitti kolme aikakauden hittikappaletta. Levy-yhtiön edustaja tarjosi Fontanalle levytyssopimusta sillä ehdolla, että häntä säestäneet muusikot muodostaisivat yhtyeen. Wayne Fontanan säestysyhtye oli The Jets, mutta koska olemassa oli toinen samanniminen yhtye, päädyttiin nimeen The Mindbenders, joka oli myös noihin aikoihin ilmestyneen elokuvan nimi. Wayne Fontana & The Mindbendersin musiikillisena tyylisuuntana oli aluksi rhytm and blues. Huhtikuussa 1965 ilmestynyt yhtyeen kuudes single The Game of Love nousi yhtyeen kotimaassa kakkoseksi ja Yhdysvalloissa jopa listakärkeen. Kyseisen singlen kakkospuoli Since You Been Gone oli Stewartin, Fontanan ja basisti Bob Langin käsialaa. Heinäkuussa 1965 ilmestyneen singlen It's Just a Little Bit Too Late kääntöpuolella julkaistu Long Time Comin' oli myös Stewartin ja Fontanan yhteistyötä. Yhtye konsertoi Yhdysvalloissa heinä-elokuussa 1965 Herman's Hermitsin kanssa. Yhteistyö Wayne Fontanan kanssa päättyi vuoden 1965 lopussa. Seuraavan vuoden alussa The Mindbenders nousi Britanniassa listakakkoseksi Stewartin vokalisoimalla singlellä A Groovy Kind of Love.  Myöhemmin vuonna 1966 yhtye saavutti top 20- menestyksen kappaleella Ashes to Ashes. Runsaasti aikaa laulunkirjoittamiseen käyttänyt Stewart havaitsi yhtyeen soittavan kappaleita, jotka alkoivat tyylilisesti etääntyä siitä materialista, jolla yhtye oli saavuttanut listamenestystä. Stewartin mukaan The Mindbenders ei tosi asiassa ollut lainkaan balladiorientoitunut yhtye. Loppuaikanaan yhtye joutui soittamaan suorastaan epäinhimillisiä keikkoja ja lopetettuaan toimintansa sen jäsenet eivät enää tavanneet toisiaan. Stewartin mukaan The Mindbendersin kanssa tehty työ oli jättänyt hänet taloudellisesti melko hyvään asemaan. Heinäkuussa 1968 Billy J. Kramerin kiertuemanageri Peter Tattersall kutsui Stewartin rahoittajaksi  Inner City -studioille, jotka sijaitsivat Stockportissa pienen levykaupan yläkerrassa. Toiseksi rahoittajaksi saatiin The Mindbendersin basisti Graham Gouldman ja tämä ja Stewart ryhtyivät yhteistyöhön kahden muun muusikon, Lol Cremen ja Kevin Godleyn kanssa. Manageri Giorgio Gomelsky oli kehittämässä projektia Marmalade Recordsilleen, ja nelikon oli tarkoitus työskennellä sen parissa. Joulukuussa 1969 solmittiin diili yhdysvaltalaisten Super K Productionsin tuottajien Jerry Kasenetzin ja Jeff Katzin kanssa. Stewartin, Gouldmanin, Godleyn ja Cremen oli tarkoitus kirjoittaa kolmen kuukauden ajan hittejä muille artisteille. Stewart, Godley ja Creme tuottivat heinäkuussa 1970 Philips Recordsin julkaiseman The Hotlegsin nimellä julkaistun singlen Neanderthal Man. Se nousi Britanniassa kakkoseksi ja Yhdysvalloissa sijalle 22. Vuonna 1970 seurasi albumi Thinks:School Stinks, jonka Stewart kuvaili olleen edellä aikaansa. Nimellä Doctor Father trio julkaisi toisen singlen Unbopo. Lokakuussa 1970 Hotlegs aloitti kiertueen Britanniassa The Moody Bluesin kanssa. Yhtyeen solistin/basistin John Lodgen sairastuttua kiertue keskeytettiin viiden keikan jälkeen. Hotlegsille ei löytynyt lisää töitä ja yhtye lopetti toimintansa. Alkuvuodesta 1972 yhdysvaltalaisartisti Neil Sedaka alkoi nauhoittaa albumiaan Solitaire Strawberry-studiolla. Hän hyödynsi Stewartia insinöörinään ja Gouldmania, Godleytä ja Cremeä taustayhtyeenään. Kyseisen pitkäsoiton saavuttama menestys rohkaisi kvartettia levyttämään omaa tuotantoaan ja julkaisemaan sen yhtyeenä. Stewartin ja Gouldmanin käsialaa olleesta kappaleesta Waterfall tehtiin demo, joka vietiin Applen studioille Lontooseen, missä Sedakan albumia oltiin parhaillaan masteroimassa. Kuukausia myöhemmin Applelta vastattiin ja ilmoitettiin, ettei kappaleessa ollut tarpeeksi kaupallista potentiaalia. Tuohon mennessä valmiiksi oltiin saatu Godleyn ja Cremen kirjoittama kappale Donna, jossa arveltiin olevan kaivattua potentiaalia. Stewart soitti tuottaja Jonathan Kingille, jonka hän tunsi The Mindbendersissä vaikutusajaltaan ja pyysi tätä kuuntelemaan kyseisen kappaleen. King innostui kappaleen hittipotentiaalista ja kiinnitti 10 CC:ksi nimeämänsä yhtyeen UK Records -yhtiölle. Viikkoja myöhemmin elokuussa 1972 julkaistusta singlestä tuli brittilistan kakkonen. Vuonna 1973 ilmestynyt yhtyeen debyyttialbumi sisälsi neljä kappaletta, joiden työstämiseen Stewart osallistui. Kaikkein eniten sävellyksiä syntyi Gouldmanin kanssa; kaksikko vastasi 10CC:n suurimpiin hitteihin lukeutuneista kappaleista Wall Street Shuffle, I'm Not in Love ja Art for Art's Sake. Godleyn ja Cremen jätettyä yhtyeen vuonna 1976 Stewartin ja Gouldmanin tiivis biisintekoyhteistyö jatkui seuraavien kuuden albumin ajan. Vuonna 1995 ilmestynyt pitkäsoitto Mirror Mirror sisälsi Stewartin ja Gouldmanin kummankin yksinään kirjoittamaa ja nauhoittamaa materiaalia, joka kuitenkin julkaistiin vielä 10CC:n nimellä. Albumin tiimoilta tehdyn kiertueen jälkeen Stewart ilmoitti jättävänsä 10CC:n lopullisesti ja on kieltäytynyt kaikista yhtyeen reunionia koskevista tarjouksista. Stewartin ensimmäiset sooloalbumit Girls ja Rooty Rooties ilmestyivät vuosina 1980 ja 1982. Kolmatta Do Not Bend saatiin odottaa vuoteen 2003. Tuottajana Stewart oli esimerkiksi John Lodgen ja Justin Haywardin 70-luvun puolivälissä ilmestyneellä albumilla Blue Jays, kahdella Neil Sedakan pitkäsoitolla, eli vuonna 1979 ilmestyneellä albumilla Facades ja seuraavana vuonna julkaistulla pitkäsoitolla Sad Cafe. Stewart tuotti myös Agnetha Fältskogin 80-luvun puolivälissä ilmestyneen albumin Eyes of a Woman. Stewart aloitti neljännen albuminsa Viva la Difference nauhoitukset jo 2006, mutta koska hän rakensi välillä studioon Ranskaan, kyseinen pitkäsoitto julkaistiin vasta alkuvuodesta 2009. Stewart itse kuvasi Viva La Differencen olevan Do Not Bendiä voimakkaammin 10 CC:n tyylistä tuotantoa sisältävä albumi.