maanantai 6. tammikuuta 2020
Tiistain tukeva:Soundtrackien kuningas ja hittiduon toinen osapuoli
Seitsemäs tammikuuta 1948 syntynyt Kenneth Clark Loggins on
yhdysvaltalainen solisti ja kitaristi. Hänen varhaisimpien sävellystensä levytysversioista vastasi vuonna 1970 Nitty Gritty Dirt Band. Vuosien 1972 ja 1977 välillä
Loggins työsti seitsemän albumia yhtyeen Loggins and Messina toisena
jäsenenä. Soolourallaan Loggins on menestynyt erityisesti
elokuvasoundtrackeille säveltämillään kappaleilla. Footloose-elokuvan
tunnuskappale oli vuonna 1984 ehdolla Academy Awardin saajaksi.
Logginsin varhaisin työ soundtrackien parissa palautuu vuonna 1976
valmistuneeseen elokuvaan A Star is Born. 80- ja 90-luvuilla Logginsia
kutsuttiin soundtrackien kuninkaaksi. 2010-luvulla Loggins perusti
yhtyeen Blue Sky Riders Gary Burrin ja Georgia Middlemanin kanssa.
Everettissä, Washingtonissa syntynyt Loggins oli kolmesta
veljeksestä nuorin. Ennen asettumistaan Alhambraan, Kaliforniaan perhe asui
Detroitissa ja Seattlessa. Loggins valmistui San Gabriel Mission High
Schoolista vuonna 1966. Hän perusti yhtyeen Second Helping, joka
julkaisi kolme singleä Viva Recordsilla vuosien 1968 ja 1969 aikana.
Greg Shaw kuvasi niitä erinomaisiksi punkahtaviksi folkpop-levyiksi,
jotka olivat yhtyeen johtajaksi ja solistiksi erinomaisesti soveltuvan
Logginsin kirjoittamia. Mainituista singleistä Shaw sisällytti kappaleen
Let Me In kokoelma-albumeille Highs in the Mid-Sixties Vol 2 ja Pebbles
Volume 9. Vuonna 1969 Loggins vaikutti jonkin aikaa kitaristina
psykedeliayhtyeessä The Electric Prunes. Nitty Gritty Dirt Band levytti
neljä Logginsin sävellystä albumilleen Uncle Charlie & His Dog
Teddy. Hieman yli parikymppisenä Loggins vaikutti Mike Deasyn kanssa
yhtyeessä Gator Creek. Mercury Records julkaisi yhtyeen ainoan albumin,
joka sisälsi muun muassa originaalin version myös Logginsin ja Messinan
levyttämästä kappaleesta Danny's Song. Anne Murrayn mainitusta biisistä
vuonna 1973 julkaisema coverversio nousi Billboardin singlelistalla
seitsemänneksi. Logginsin ensimmäinen sooloalbumi Celebrate Me Home
ilmestyi vuonna 1977. Sen hitiksi muodostui I Believe in Love, jonka originaalilevytyksestä vastasi
Barbra Streisand albumillaan A Star is Born. Vuonna
1978 ilmestynyt Nightwatch oli niin ikään suosittu pitkäsoitto. Sen
singlehitti oli Melissa Manchesterin kanssa kirjoitettu ja Fleetwood
Macista ensisijaisesti tutun Stevie Nicksin kanssa levytetty Whenever I
Call You Friend. Vuonna 1979 Logginsilta ilmestyi albumi Keep the Fire
ja vuonna 1982 pitkäsoitto High Adventure. Niistä viimeksi mainittu
sisälsi Journey-yhtyeen johtohahmon Steve Perryn kanssa levytetyn dueton
Don't Fight It, joka saavutti Billboardin poplistalla sijan 17. Vaikka
Loggins ei soittanut soolourallaan enää huuliharppua, hän jatkoi
kitaristina, kuten oli tehnyt myös Loggins and Messinan jäsenenä.
Michael McDonaldin kanssa Loggins kirjoitti kappaleen What a Fool
Believes. Kumpikin levytti kyseisen kappaleen; McDonald The Doobie
Brothersin jäsenenä. Logginsin näkemys julkaistiin aikaisemmin, mutta
The Doobie Brothersin levytys nousi Billboardin listakärkeen. Mainitusta
kappaleesta kaksikko vastaanotti Grammyn vuoden 1980 parhaasta
kappaleesta. Edellisenä vuonna kaksikko kirjoitti kappaleen This Is It
Logginsin elämästä ja kuolemasta kamppailleelle isälle. Loggins voitti
sillä vuoden 1979 parhaan miespuolisen poplaulusuorituksen Grammyn.
80-luvulla Loggins kirjoitti useita suosittuja kappaleita eri
soundtrackeille. Niistä ensimmäinen oli Caddyshackissa julkaistu I'm
Alright. Footloose-elokuvan menestyssävelmiä olivat sen nimikappale sekä
I'm Free (Heaven Helps the Man). Elokuva Over the Top sisälsi
Logginsilta kappaleen Meet Me Half Way. Vuonna 1986 valmistuneen elokuvan Top Gun
Loggins-menestyksiä olivat Danger Zone ja Playing with the Boys.
Caddyshack II:ssa Loggins esitti kappaleen Nobody's Fool. Hän oli mukana
USA for African hyväntekeväisyyssinglellä We Are the World ja heinäkuun
puolivälissä 1985 Live Aid-konsertissa Philadelphiassa Loggins esitti
Footloosen nimikappaleen, joka nähtiin maailmanlaajuisessa
tv-lähetyksessä. 90-luvulla Loggins julkaisi useita albumeita. Niihin
lukeutui muun muassa vuonna 1994 ilmestynyt suosittu lastenlevy Return
to Pooh Corner. Sen nimikappale oli uusioversio House at Pooh Cornerista
ja Loggins oli kirjoittanut kappaleen pojalleen Lukelle. Vuonna 1991
Logginsilta ilmestyi myös hänen tuottamansa albumi Leap of Faith, joka
sisälsi muun muassa singlekappaleen Conviction of the Heart. Al Gore
nimesi mainitun kappaleen ympäristöliikkeen epäviralliseksi
tunnuskappaleeksi. Earth Daynä vuonna 1995 Loggins esiintyi
Washingtonissa puolelle miljoonalle kuulijalle. Vuonna 1997 Logginsilta
ilmestyi albumi The Unimaginable Life. Se perustui kirjaan, jonka
Loggins oli kirjoittanut vaimonsa Julian kanssa. Logginsin ja Randy
Jacksonin tuottamalla albumilla taustavokalistina kuultiin muun muassa
Skyler Jettiä. Vuonna 1998 Loggins levytti näkemyksensä lasten
koulutv-ohjelmassa Sesame Street alun perin kuullusta kappaleesta One
Small Voice ABC-tv-speciaalia Elmopalooza varten. Hänen versionsa pääsi
myös mukaan Grammyn voittaneelle soundtrackalbumille. Vuonna 1997
Loggins nousi Billboardin Adult Contemporary -listan kärkeen One Fine
Day-elokuvasta poimitulla ja Oscar-ehdokkkaaksi päässeellä kappaleella
For the First Time. Vuonna 2000 hän esitti Disneyn The Tigger-elokuvan
tunnuskappaleen Your Heart Will Lead You Home, joka edusti sävellyksellisesti yhteistyötä Richard ja Robert Shermanin kanssa. Vuonna 1999
Loggins esitti itseään tv-sarjan Dharma & Greg jaksossa
Tye-Dying the Knot, jossa hän esiintyi Abbyn ja Larryn häissä. Vuonna
2005 Loggins ja Messina tekivät menestyksekkään kiertueen, jolta
julkaistiin cd ja dvd Loggins and Messina Sittin' In Again. Väliajan ja
myös akustisen osuuden sisältänyt konsertti kesti kolme tuntia
lavasteiden muuttuessa välillä vanhaksi bensa-asemaksi. Isolta kankaalta yhtyeestä nähtiin myös vanhaa kuvamateriaalia. Vuonna 2007
Logginsilta ilmestyi uuden levy-yhtiön 180 Musicin julkaisemana albumi
How About Now. Samana vuonna heinäkuun lopussa Loggins esitti
tv-ohjelmassa Don't Forget the Lyrics Footlosen ja I'm Alrightin. Vuonna
2009 Loggins ja Messina konsertoivat menestyksekkäästi Yhdysvalloissa
ja Kanadassa. Kahta vuotta myöhemmin Loggins teki lyhyen kiertueen
Kaakkois-Aasiassa. Kesäkuun alussa 2011 Loggins esiintyi St. Charlesin
Arcada Theaterissa. Vuonna 2014 hän esiintyi jälleen omana itsenään
arvostetun komediasarjan Raising Hopen päätösjaksossa The
Father/Daughter Dance. Vuonna 2016 ilmestynyt parodiaelokuva Donald
Trump's The Art of the Deal sisältää Logginsilta juuri kyseistä elokuvaa
varten kirjoitetun kappaleen The Art of the Deal. 23. kesäkuuta
kyseisenä vuonna Loggins esiintyi Darryl Hallin kanssa Live from Daryl's
House -sarjan jaksossa ja heinäkuussa yhdysvaltalaisen tv-verkosto ABC:n Greatest Hitsissä. Tammikuussa 2017 Loggins ja McDonald olivat
mukana Thundercatin singlellä Show You the Way. Samaisen vuoden
maaliskuussa Loggins soitti Carnagie Hallissa tribuuttikonsertin Aretha
Franklinille. Countryrockyhtye Blue Sky Ridersin kanssa Loggins on
julkaissut kaksi pitkäsoittoa, joista tuoreempi on vuonna 2015
ilmestynyt Why Not.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti