Van Halen:Diver Down
14. huhtikuuta 1982 Warner Brosin julkaisemana ilmestynyt Diver Down on Van Halenin viides studioalbumi. Listaviikkoja pitkäsoitolle kertyi 65 ja vuoteen 1998 mennessä albumia oli pelkästään Yhdysvalloissa myyty neljä miljoona kappaletta. Diver Downin kokonaiskesto on vain hieman yli 31 minuuttia, mikä tekee siitä ajallisesti yhtyeen lyhimmän pitkäsoiton. Sen takakannessa on Richard Aronin 24. lokakuuta 1981 ottama kuva Van Halenin Tangerine Bowlista, Orlandosta soittamasta konsertista. Yhtye lämmitteli tuolloin Rolling Stonesia. Diver Downin 12 kappaleesta harvinaislaatuisesti jopa viisi edustaa coverversioita. Levy-yhtiö vaikutti osaltaan lainakappaleiden runsaaseen määrään. Lopetettuaan Fair Warning -albuminsa tiimoilta tekemänsä kiertueen Van Halenin oli tarkoitus kirjoittaa uutta materiaalia kaikessa rauhassa, mutta loppujen lopuksi Diver Down päädyttiin nauhoittamaan 12 päivässä. Lainakappaleista albumin päättävä Happy Trails löytyi yhtyeen vuoden 1977 satoa edustavilta demonauhoilta. Coverereista albumin tunnetuimpaan antiin lukeutuvat Roy Orbisonin Pretty Woman, The Kinksin Where Have All the Good Times Gone ja Martha & The Vandellasin Dancing in the Streets. Mainitut kappaleet ilmestyivät myös singleformaatissa. Pretty Woman oli niistä menestynein ja kappaleesta työstettiin myös musiikivideo. Diver Downin omaa tuotantoa edustavista kappaleista Cathedralia Eddie Van Halen oli kirjoittanut yli vuoden ajan ja Secretsissä hän soitti Gibsonin 12-kielistä kaksikaulaista ja kappaleen kitarasoolo nauhoitettiin yhdellä otolla. The Full Bugin introssa David Lee Roth soitti sekä akustista kitaraa että huuliharppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti