Torstain terävä:Merkittävä saksalainen uuden aallon edustaja

11. maaliskuuta 1955 syntynyt Catharina "Nina" Hagen on saksalainen laulajatar, biisintekijä ja näyttelijätär. Hän on tullut tunnetuksi teatraalisesta äänenkäytöstään ja nousi pinnalle osana 70- ja 80-lukujen taitteen uusi aalto-liikettä. Itä-Berliinissä syntynyt Hagen aloitti uransa näyttelijänä. Äitinsä Eva-Maria Hagenin kanssa hän esiintyi useissa saksalaiselokuvissa. Samoihin aikoihin Nina liittyi yhtyeeseen Automobile, jonka kanssa hän levytti singlen Du hast den Farbfilm vergessen. Ninan isäpuolen Wolf Biermannin menetettyä Itä-Saksan kansalaisuuden Nina seurasi häntä Hampuriin. Pian tämän jälkeen CBS Records tarjosi Hagenille levytyssopimusta ja hän perusti Nina Hagen Bandin. Sen nimeä kantanut esikoisalbumi julkaistiin vuonna 1978. Pitkäsoitto saavutti hyvät arvostelut ja myi yli 250 000 kappaletta. Ennen hajoamistaan yhtye julkaisi vuonna 1979 toisen pitkäsoittonsa Unbehagen. Vuonna 1982 Hagen solmi CBS:n kanssa uuden sopimuksen. Hänen vuonna 1982 ilmestynyt esikoissooloalbuminsa NunSexMonkRock saavutti Hagenin levyistä ensimmäisenä listasijoituksen Yhdysvalloissa. Kyseiselle levy-yhtiölle Hagen levytti vuonna 1983 ilmestyneen albumin Fearless ja kaksi vuotta myöhemmin julkaistun pitkäsoiton Nina Hagen in Ekstasy. Vuonna 1989 Hagen solmi uuden levytyssopimuksen Mercury Recordsin kanssa. Sen artistina hän julkaisi albumit Nina Hagen (1989), Street (1991) ja Revolution Ballroom (1993). Yksikään kyseisistä albumeista ei menestynyt kaupallisesti erityisen hyvin. Hagen palasi vuonna 2000 julkaisemalla albumin Return of the Mother. Mainitun pitkäsoiton jälkeen hän on julkaissut viisi albumia, joista tuorein on vuonna 2022 ilmestynyt Unity. Musiikkiuransa lisäksi Hagen on toiminut ääninäyttelijänä. Hän on kirjoittanut kolme elämäkertakirjaa;

Ich bin ein Berliner (1988), Nina Hagen: That's Why the Lady Is a Punk (2003) ja Bekenntnisse (2010). Hagen on tullut myös tunnetuksi ihmis/eläinoikeusaktivismistaan.