Elokuussa 1970 Atco ja Polydor
Recordsin julkaisemana ilmestyi Eric Claptonin ensimmäinen ja hänen nimeään kantava osooloalbumi. Saavutettuaan menestystä The Yardbirdsin, John Mayall's
Bluesbreakersin, Creamin ja Blind Faithin riveissä Clapton levytti
ensimmäisen omissa nimissään julkaisemansa sooloalbumin vuosien 1969 ja
1970 aikana. Ensimmäiset äänitykset tapahtuivat Lontoon
Olympic-studioilla marraskuussa 1969. Äänitykset jatkuivat seuraavan
vuoden tammikuussa läntisessä Los Angelesissa Village Recordersilla ja
maaliskuussa Lontoon Island -studioilla. Suuri osa albumin työstämiseen
osallistuneista muusikoista oli kuulunut Blind Faithin kanssa
keikkailleeseen yhtyeeseen Delaney & Bonnie. Mukana olivat myös
tulevat Derek &The Dominosin jäsenet basisti Carl Radle, rumpali Jim
Gordon ja kosketinsoittaja Bobby Whitlock, joista viimeksi mainittua
kuultiin kenties albumin kirkkaimmalla klassikkokappaleella Let It Rain.
Kappale oli levytetty aikaisemmin erilaisen tekstin omaavana nimellä She
Rides. Pitkäsoiton muuta klassikko-osastoa edustavat erityisesti raidat
Blues Power, Easy Now sekä J. J. Cale-cover After Midnight, jonka kappaleen
säveltäjä itse levytti vasta paria vuotta myöhemmin esikoisalbumilleen
Naturally. Claptonin esikoissooloalbumin kolmesta eri miksauksesta
vastasivat Delaney Bramlett, Tom Dowd ja itse Clapton. Albumin
originaalissa julkaisussa hyödynnettiin Dowdin tekemää miksausta. Vuonna
2006 Claptonin debyytistä julkaistiin Deluxe Edition, jolla kuultiin
Bramlettin albumista tekemä miksaus. Promotoidessaan vuonna 2006
albumiaan Road to Escondido Clapton antoi haastattelun, jossa hän
mainitsi olevansa varsin tyytyväinen esikoisalbumiinsa omia
laulusuorituksiaan lukuun ottamatta. Kyseisestä pitkäsoitosta kirjoitetut tuoreet
arviot olivat myös varsin myönteisiä. Bluesin ja rock and rollin lisäksi
albumin kappaleissa on kuultavissa vaikutteita gospelista, R&B:sta,
contrysta ja popista. Niistä viimeksi mainitut ovat kaikkein
ilmeisimpiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti