Harold Melvin & The Blue Notes oli yhdysvaltalainen R&B/soullauluyhtye, joka muodostui erääksi suosituimmista 70-luvun Philadelphia-soulin edustajista. Soulin ja R&B:n lisäksi yhtyeen repertuaariin kuului doo-woppia ja discoa. Yhtye aloitti toimintansa Pennsylvaniassa jo 50-luvun puolivälissä nimellä Charlemagnes. Suurimmat menestyksensä se saavutti vuosien 1972 ja 1976 välillä Gamble & Huffin Philadelphia Internationalille tekemillään levytyksillä. Yhtye jatkoi toimintaansa vuoteen 1997 ajoittuneeseen Melvinin kuolemaan saakka. Blue Notesin jäljelle jääneet jäsenet ovat koonneet rivinsä vuosina 2013 ja 2015 Soul Train -risteilyille. Vaikka Harold Melvin oli yhtyeen perustaja ja originaali leadvokalisti, The Blue Notesin tunnetuin jäsen oli Teddy Pendergrass, joka lauloi leadia yhtyeen Philadelphia Internationalille levyttämillä hiteillä. Yhtyeen kolmas reunion ajoittui vuoteen 2017 The Centric Networkin esitellessä Soul Train -risteilyn. The Blue Notes -nimellä yhtye aloitti esiintymiset vuonna 1954. Tuolloin sen kokoonpanon muodostivat Franklin Peaker, Bernard Williams, Roosevelt Brodie, Jesse Gillis, Jr ja Harold Melvin.Vuonna 1960 ilmestynyt single My Hero oli pieni hitti Val-ue Recordsille ja viisi vuotta myöhemmin Landa Recordsille levytetty Get Out (And Let Me Cry) muodostui R&B-hitiksi. Näihin aikoihin yhtyeen kokoonpanossa tapahtui ratkaisevia muutoksia. Bernard Williams perusti toisen yhtyeen The Original Blue Notes ja Harold Melvin toi yhtyeeseen uudeksi soolosolistiksi John Atkinsin. Vuonna 1970 Teddy Pendergrassista tuli Harold Melvin & The Blue Notesin taustayhtyeen rumpali. Hän oli aikaisemmin vaikuttanut philadelphialaisessa r&b-yhtyeessä The Cadillacs ja siirtyi Harold Melvin & The Blue Notesin solistiksi Atkinsin jättäessä yhtyeen samana vuonna. Melvinistä, Pendergrassista, Bernard Wilsonista, Lawrence Brownista ja Lloyd Parksista muodostunut kokoonpano kiinnitettiin Philadelphia Internationalille vuonna 1972. Seuraavien neljän vuoden aikana yhtye työsti miljoonamyyntiin yltäneitä singlejä ja albumeita. Vuonna 1972 ilmestynyt If You Don't Know Me By Now oli yhtyeen läpimurtosingle ja se nousi Billboardin R&B-listan kärkeen ja poplistalla kolmanneksi. Samana vuonna ilmestynyt I Miss You oli R&B-listan seitsemäs. Seuraavana vuonna julkaistu The Love I Lost oli R&B-listan kärjessä ja poplistalla seitsemäntenä. 70-luvun puolivälissä yhtye julkaisi sosiaalisesti tiedostavat kappaleet Wake Up Everybody ja Bad Luck. Niistä ensin mainittu oli R&B-listan kärjessä ja poplistalla kahdentenatoista. Jälkimmäinen sijoittui R&B-listalla neljänneksi ja poplistalla viidenneksitoista. Bad Luck pitää lisäksi hallussaan ennätystä pisimpään, eli 11 viikkoa Hot Dance Music/Club Play -listan kärjessä pysyneenä kappaleena. Yhtyeen neljäs R&B-listan kärkeen noussut single oli vuonna 1975 ilmestynyt Hope We Can Be Together Soon, jossa solistina kuultiin naisvokalisti Sharon Paigea. Yhtyeen läpimurtohitti If You Don't Know Me by Now myi yli miljoona kappaletta ja saavutti kultalevyn marraskuussa 1972. Motown-artisti Thelma Houstonin vuonna 1976 levyttämä coverversio kappaleesta Don't Leave Me This Way nousi kärkeen Yhdysvaltojen poplistalla ja oli eräs discotyyliä määritelleistä levytyksistä. Harold Melvin & The Blue Notesin näkemys kyseisestä kappaleesta ilmestyi albumilla Wake Up Everybody. Sitä ei julkaistu singleformaatissa Yhdysvalloissa, mutta Britanniassa Don't Leave Me This Waysta tuli Harold Melvin & The Blue Notesin suurin singlemenestys, sillä se nousi viidenneksi vuonna 1977. Yhdysvalloissa kyseinen kappale julkaistiin lopulta 12-tuumaisena singlenä vuonna 1979 Bad Luck-kappaleen kanssa. Kaikki Harold Melvin & The Blue Notesin Gamble &Huffille levyttämät neljä albumia myivät kultalevyiksi. Suurin menestys niistä oli yhdeksänneksi noussut Wake Up Everybody. Miljoonamyyntiin ylsi myös vuonna 1976 ilmestynyt greatest hits-kokoelma Collector's Item.
Saavuttamastaan menestyksestä huolimatta Harold Melvin & The Blue Notesin kokoonpano jatkoi muuttumistaan. Vuonna 1972 Jerry Cummings otti Lloyd Parksin paikan ja useilla levytyksillä leadvokalistina ollut naissolisti Sharon Paige täydensi näihin aikoihin yhtyeen kokoonpanon. Yhtyeen ollessa suosionsa huipulla vuonna 1976 Pendergrass jätti bändin ansaitsemiinsa tuloihin liittyneen riidan seurauksena. Albumista Wake Up Everybody lähtien Pendergrass oli nimittäin saanut laskuja käytettyään yhtyeestä nimeä Harold Melvin & The Blue Notes Featuring Theodor Pendergrass. Pendergrass siirtyi soolouralle ja levytti Philadelphia Internationalille neljä miljoonamyyntiin yltänyttä albumia vuosien 1977 ja 1980 välillä. Vuonna 1982 Pendergrass joutui auto-onnettomuuteen, mutta teki paluun kahta vuotta myöhemmin solmittuaan sopimuksen Asylum/Elektra Recordsin kanssa. Ensiksi kyseisen yhtiön julkaisemana ilmestyi hittialbumi Love Language ja vuonna 1988 vielä menestyksekkäämpi pitkäsoitto Joy, jonka nimikappale nousi R&B-listan kärkeen. Pendergrassin paluu huipentui vuonna 1985 esiintymiseeen Live Aid -konsertissa. Pendergrassin paikan The Blue Notesissa otti David Ebo. Yhtye jätti Philadelphia Internationalin, joka oli Pendergrassin sooloalbumien julkaisijana. Vuonna 1977 yhtye solmi sopimuksen ABC Recordsin kanssa, jolle se levytti kaksi Melvinin tuottamaa albumia. Poplistalla sijan seitsemän saavuttanut Reaching for the World oli yhtyeen viimeinen suuri hittisingle. Melvin, Cummings sekä uudet jäsenet Dwight Johnson, David Ebo ja William Spratley julkaisivat vuonna 1980 pitkäsoiton Blue Album vuonna 1979 ABC Recordsin ostaneella Source Recordsilla, joka toimi MCA Recordsin alaisuudessa. Vuonna 1981 viimeksi mainittu yhtiö julkaisi yhtyeeltä albumin All Things Happen in Time. Gil Saundersista tuli yhtyeen leadvokalisti vuonna 1982. Britanniassa yhtye saavutti menestystä albumilla Talk It Up (Tell Everybody) ja singleillä Today is Your Lucky Day ja Don't Give Me Up. Saarivaltakunnassa yhtye levytti uudelleen useita Pendergrassin aikakauden hittejä Saundersin leadvokalisoimina. Saunders jätti Blue Notesin vuonna 1992 Melvinin jatkaessa yhtyeen kanssa vuoteen 1996 saakka. Hän menehtyi 24. maaliskuuta 1997. Pendergrass kuoli 13. tammikuuta 2010. 13. heinäkuuta samana vuonna menehtyi originaalijäseniin lukeutunut Roosevelt Brodie ja Bernard Williams 26. joulukuuta. Originaalin Blue Notesin henkiinjääneisiin jäseniin lukeutuvat Lloyd Parks ja Bobby Cook. Harold Melvin & The Blue Notesin hiteistä ovat levyttäneet coverversioita esimerkiksi David Ruffin ja Simply Red. Gil Saunders jatkaa esiintymistä sooloartistina ja esittää soolotuotantonsa lisäksi legendaarisia Harold Melvin & The Blue Notesin hittikappaleita. Useat The Blue Notesin eri kokoonpanoissa vaikuttaneet solistit jatkavat esiintymisiä nimellä Harold Melvin's Blue Notes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti