Vuonna 1974 ilmestynyt Bridge
of Sighs on englantilaiskitaristi Robin Trowerin toinen ja hänen
tuotantonsa parhaimmistoon lukeutuva pitkäsoitto. Vaikka bluesrock
säilyy tyylillisesti albumin perustana, on sillä tarjottavanaan
ajoittain myös hienoisia jazzvivahteita. Oman merkittävän osansa albumin
onnistumisessa on solisti/basisti James "Jimmy " Dewarilla ja rumpali
Reg Isidorella. Trower oli toiminut Procol Harumin kitaristina vuosien
1967 ja 1971 välillä. Dewarin kanssa Trower oli työskennellyt
aikaisemmin lyhytikäisessä superyhtyeessä Jude. Hänen soolouransa vuonna
1973 aloittanut albumi Twice Removed from Yesterday jäi kriitikoiden ja
yleisön taholta vielä suhteellisen vähälle huomiolle. Bridge of Sighs
oli Procol Harumin kosketinsoittajan Morgan Fisherin tuottama ja myös
Beatlesin insinöörinä kunnostautunut Geoff Emerick osallistui albumin työstämiseen. Huhtikuussa 1974 ilmestynyt pitkäsoitto nousi
Billboardin listalla kymmenen suosituimman joukkoon. Sen käynnistävä Day
of the Eagle on nopeatempoinen bluespala, jossa Dewar on solistina
vedossa. Nimikappale Bridge of Sighs tarjoaa onnistuneesti hitaampia
sinisävyjä. In This Place on koskettava rakkauslaulu. Ykköspuolen
päättävä Fool and Me on Dewarin kanssa yhteistyössä kirjoitettu bluesrockjamittelukappale. Albumin kakkospuolen avaava Too Rolling
Stoned on sen kappaleista pisin. Biisin alkuosassa Dewar loistaa niin basistin
kuin solistin vakanssissaan. Kappaleen keskivaiheilla seuraa pitkä
rockkitarajamittelu, joka jatkuu päätöslopukkeeseen saakka.
Tyylillisesti se merkitsee selkeää kontrastia biisin alkuosaan verrattuna.
About to Begin on Bridge of Sighsin jazznumero ja sen vastapainoksi Lady
Love edustaa melko suoraviivaista rockausta kitaraosuuksiensa 60-luvun
bluesrockhenkeä unohtamatta. Reg Isidore esittää kappaleessa myös
erinomaista työskentelyä. Little Bit of Sympathy päättää Bridge of
Sighsin tyylitajuiseen bluesrockaukseen. Kappaleeen pitkässä väliosassa
ei kuulla lainkaan bassoa, mutta sitäkin runsaammin perkussioita. Bridge
of Sighs vaikutti osaltaan runsaasti ilmestymisvuosikymmenensä rockkitarasoundeihin ja myös pitempiaikaisesti. Trower on jatkanut
ahkerasti levytyksiä ja konsertointia, mutta Bridge of Sighsia voinee
pitää hänen varhaistuotantonsa huipputyönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti