Lauantain pitkä:Ensimmäinen Rory Gallagherin livesoundia lähennellyt studioalbumi

Rory Gallagher:Deuce

28. marraskuuta 1971 ilmestynyt Deuce on irlantilaiskitaristi Rory Gallagherin toinen studioalbumi. Debyyttialbuminsa järjestäytyneen soundin vastapainoksi Deucea voi pitää Gallagherin ensimmäisenä pyrkimyksenä tavoittaa live-esiintymistensä energia studio-olosuhteissa. Albumin avauskappale I'm Not Awake Yet tosin yhdistää folkelementtejä vaikutteisiin jazzista ja kelttiläisestä musiikista. Raaka ja energinen Used to Be sisältää klassisen riffin ja Wilgar Campbellista ja Terry McAvoysta muodostuvan rytmiryhmän erinomaista työskentelyä. Instrumentaatiossaan myös huuliharppua hyödyntävä leppeä Don't Know Where I'm Going tekee kunniaa Sonny Terryn ja Brownie McGheen trubaduuribluesin lisäksi jopa Bob Dylanille. Maybe I Will vakuuttaa kitarointinsa lisäksi myös rytmiikallaan. Whole Lot of People on Gallagherin slidekitaroinnin taidonnäyttö. Tekstinsä osalta kappale tuo esiin tuonaikaisen nousevan, uuden ja ongelmaisen Irlannin politiikkaa. Mainittu teema jatkuu vankilapaosta kertovalla, musiikillisesti melko perinnetietoista bluesrockia edustavalla raidalla In Your Town. Roryn diggarit löysivät kyseisen kappaleen ja siitä tuli usein hänen konserttiensa päätösnumero. In Your Town oli osaltaan inspiraation lähteenä myös Thin Lizzyn lopullisen läpimurtoalbumin Jailbreakin nimikappaleelle. Should've Learnt My Lesson edustaa Roryn bluesilmaisua puhtaimmillaan ja kuukausi sen ilmestymisen jälkeen Roryn musiikillisiin sankareihin lukeutuva Muddy Waters antoi hyväksyntänsä sille maailmanlaajuiselle musiikilliselle itsetunnolle, josta Rory pääsi osalliseksi. There's a Light lukeutuu lyriikkansa osalta albumin positiivissävyisimpiin raitoihin ja sisältää hienoisia jazzsävyjä. Akustisessa countrybluesissa Out of My Mind Rory pääsee esittelemään melkoista sorminäppäryyttä. Albumin päätöskappale Crest of a Wave on rytmillisesti vaihteleva ja kitarasoundiensa osalta varsin rikas. Deuce nauhoitettiin Dalstonin Tangerine-studioilla. Ääni-insinöörinä oli Robin Sylvester ja tuottajana  Rory itse. Saavuttaakseen kaipaamansa livefiiliksen Rory teki äänitykset usein ennen keikkaansa tai pian sen jälkeen. Tuotantopuoli pidettiin varsin pelkistettynä. Colin Fairly remasteroi Deucen originaaleja masternauhoja hyödyntäen vuonna 1997. Albumin remasteroitu versio ilmestyi kolme vuotta myöhemmin ja mukana oli myös bonuskappale Persuasion. Deucesta ei muodostunut suurmenestystä, mutta albumi saavutti melkoisen myönteiset arvostelut. Se lukeutuu monien Gallagerin diggareiden ja muusikoiden, kuten The Smithsin kitaristin Johnny Marrin suosikkeihin. Brittilistalla Deuce nousi top 20:een viikon ajaksi.