Lauantain pitkä:The Supremesin perustaja ja pitkäaikaisin jäsen

Kuudes maaliskuuta 1944 syntynyt ja kahdeksas helmikuuta 2021 edesmennyt Mary Wilson oli yhdysvaltalaissolisti, joka muistetaan ensisijaisesti The Supremes-yhtyeen perustajana ja pitkäaikaisimpana jäsenenä. Hän jatkoi yhtyeessä originaalijäsenten Florence Ballardin ja Diana Rossin vuosiin 1967 ja 1970 ajoittuneiden eroamisten jälkeen. Wilsonin lähtö Supremesista vuonna 1977 merkitsi yhtyeen loppua. Myöhemmin Wilson on julkaissut kolme sooloalbumia, viisi singleä ja kaksi menestyksekästä biografiaa; Dreamgirl:My Life as a Supreme sekä Supreme Faith:Someday We'll Be Together. Sittemmin mainituista kirjoista on julkaistu päivitetty yhdistelmä. Soolouransa lisäksi Wilsonista tuli muusikoiden oikeuksien puolustaja ja musiikkiteatteriesiintyjä. Vuonna 1988 hän pääsi Ballardin ja Rossin kanssa Rock and Roll Hall of Fameen The Supremesin jäsenenä. Florence Ballardiin Wilson tutustui kouluaikanaan Detroitissa. Kaksikko vokalisoi koulun kykykilpailussa. Vuonna 1959 Ballard kehotti Wilsonia tekemään koe-esiintymisen Milton Jenkinsille. Wilson tuli hyväksytyksi The Primettes-yhtyeeseen Diana Rossin ja Betty McGlownin kanssa. Hän valmistui koulusta tammikuussa 1962 ja päätti sen jälkeen keskittyä musiikkiuraansa. The Primettes solmi levytyssopimuksen Motown Recordsin kanssa vuonna 1961 ja muutti nimensä The Supremesiksi. McGlownin paikan otti Barbara Martin. Vuonna 1962 Martinin lähdettyä The Supremesista tuli trio. Seuraavana vuonna yhtye saavutti ensimmäisen listahittinsä kappaleella When The Lovelight Starts Shining through His Eyes. Baby Lovesta muodostui The Supremesin ensimmäinen listaykkönen. Yhtye saavutti kaikkiaan 12 listakärkeen noussutta singleä ja Wilson oli taustavokalistina kaikilla vuoteen 1967 saakka ilmestyneillä hiteillä. Myöhäisemmillä menestyssingleillä Love Child ja Someday We'll Be Together taustavokalisteina kuultiin The Andantes-yhtyettä. Vuonna 1964 The Supremesin jäsenistä tuli supertähtiä ja kolme vuotta myöhemmin Motown Recordsin Berry Gordy muutti yhtyeen nimen muotoon Diana Ross & The Supremes. Florence Ballard jätti yhtyeen vuoden 1967 heinäkuussa. Hänen paikkansa otti Cindy Birdsong. Kyseinen Supremesin kokoonpano jatkoi hittien työstämistä. Ross jätti yhtyeen alkuvuodesta 1970 ja hänen tilalleen kiinnitettiin Jean Terrell. Kyseinen Supremesin lineup levytti kolmen vuoden aikana seitsemän top 40-hittiä, joista Ike&Tina Turner-cover River Deep Mountain High edusti yhteistyötä The Four Topsin kanssa. Stoned Love nousi mainituista singleistä ainoana R&B-listan kärkisijalle. Automatically Sunshinea lukuun ottamatta kyseiset singlet olivat kuitenkin top 20-menestyksiä ja niistä kaksi nousi kymmenen suosituimman joukkoon. Wilson oli leadvokalistina useilla mainituista kappaleista ja vuonna 1971 ilmestyneen albumin Touch nimiraidalla. Seuraavana vuonna Birdsong lähti ja Linda Lawrence otti hänen paikkansa. Kyseisen kokoonpanon tekemät levytykset eivät menestyneet enää varhaisempien veroisesti. Birdsongin tehtyä paluun yhtyeeseen Wilson vastasi lähes puolesta yhtyeen leadvokaaleista. Vuonna 1976 Supremes sai viimeisen hittinsä kappaleella I'm Gonna Let My Heart Do the Walking. Pitkäsoitto High Energy saavutti myönteiset arviot, mutta Wilson jätti yhtyeen vuonna 1977 Lontoon Drury Lane Theatressa pidetyn konsertin jälkeen. Hänen nimikkoalbuminsa Motown Recordsille ilmestyi vuonna 1979. 80-luvulla Wilson esiintyi musiikiteatteriesityksissä. Hänen vuosina 1986 ja 1990 ilmestyneet biografiansa olivat varsin menestyksekkäitä. Wilson solmi sopimuksen CEO Recordsin kanssa ja julkaisi vuonna 1992 albumin Walk the Line. Vuonna 2001 Wilson oli mukana kiertueella Leader of the Pack-The Ellie Greenwich Story. Näihin aikoihin hänestä tuli musiikkioikeuksien aktivisti. Vuonna 2006 artistilta julkaistiin konserttidvd Mary Wilson Live at the Sands.Vuosina 2011 ja 2013 Wilson julkaisi iTunesissa singlet Life's Been Good to Me ja Darling Mother (Johnnie Mae). Vuonna 2015 ilmestynyt ja Sweet Feet Musicin tuottama single Time to Move On nousi Billboardin tanssilistalla kahdenkymmenen suosituimman joukkoon.Wilson pitää hallussaan ennätystä Billboardin tanssilistalle nousseiden hittien pitkäaikaisimmasta aikavälistä. Hänen kappaleensa Red Hot debytoi kyseisellä listalla lokakuun kuudentena 1979 ja Time to Move On 21. marraskuuta 2015. Elokuun puolivälissä 2019 ilmestyi Wilsonin neljäs kirja, Mark Begon kanssa kirjoitettu Supreme Glamour. Hänen viimeinen singlensä oli viides maaliskuuta 2021 postuumisti ilmestynyt Why Can't We All Get Along, joka pääsi lisäksi mukaan Wilsonin vuonna 1979 ilmestyneen esikoissooloalbumin laajennetulle versiolle Mary Wilson:Expanded Edition. Kolmas syyskuuta 2021 ilmestynyt Mary Wilson:Red Hot Eric Kupper Remix Ep sisälsi kolme erilaista tanssiversiota Wilsonin vuonna 1979 ilmestyneestä ja Kupperin tuottamasta singlestä Red Hot.