Tiistain tukeva:Kotkaparven perustaja

Kahdeksas maaliskuuta 1946 syntynyt Randall Herman Meisner oli yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä ja The Eaglesin perustajajäsen. Yhtyeessä vaikuttamisensa aikana hän oli sen basistina ja taustavokalistina ja toimi samoissa tehtävissä myös sessiomuusikon ominaisuudessa. The Eaglesin hittikappaleista Meisner osallistui leadvokalisoimansa Take It to the Limitin kirjoittamiseen. Scottsbluffissa, Nebraskassa syntynyt Randy oli Herman ja Emilie Meisnerin toinen lapsi ja ainoa poika. Hänen äitinsä isä oli viulunsoitonopettaja. Randyn kiinnostus kitaransoittoon heräsi hänen nähtyään Elvis Presleyn esiintyvän Ed Sullivan Showssa. Hän otti kitaratunteja ja soitti paikallisissa yhtyeissä. Randyn käydessä Scottsbluffin High Schoolia eräs hänen opettajistaan kehotti Randya ottamaan instrumentikseen basson. Hän piti Motownin artistien ja yhtyeiden basson soitosta. Meisner ei osannut lukea nuotteja, mutta kun hän oppi basso-osuuden,se oli siinä. Oppiminen tapahtui luontevasti. Vuosien 1961 ja 1965 välillä Randy oli basistina ja solistina paikallisessa yhtyeessä The Dynamics, jonka nimeksi vaihtui myöhemmin Drivin' Dynamics. Ensimmäisen keikkansa yhtye soitti Nebraskassa joulukuussa 1961 ja esiintyi siellä säännöllisesti seuraavana vuonna. Loppuvuodesta 1962 The Drivin' Dynamics julkaisi ep:n, jolla Meisner oli leadvokalistina Sam Cooke-coverilla You Send Me. Ep:tä painettiin ainoastaan 500 kappaletta. Elokuussa 1965 The Dynamics solmi sopimuksen teksasilaisen Sully Recordsin kanssa. Yhtye levytti kolme kappaletta, joista Meisner oli leadvokalistina kahdella; One of These Days ja So Fine. Niistä jälkimmäinen julkaistiin singlenä ja kappale menestyi hyvin Yhdysvaltojen kaakkoisosissa. Alkuvuodesta 1966 Randy muutti Kaliforniaan The Soul Survivors-yhtyeen mukana. Yhtyeen nimeksi vaihtui The Poor ja sen managereina olleet Charlie Greene ja Brian Stone hoitivat lisäksi Buffalo Springfieldin ja Sonyn ja Cherin asioita. Vuosina 1966 ja 1967 yhtye julkaisi Loma, York ja Decca Recordsin kautta useita singlejä, mutta menestys oli vähäistä. Kesällä 1967 The Poor soitti kahden viikon ajan New Yorkin Salvation Clubilla The Jimi Hendrix Experiencen lämmittelijänä. Vuonna 2003 LA. Rev-Ola julkaisi cd:n The Poorin musiikkia. Mukana oli Meisnerin käsialaa ollut kappale Come Back Baby. Toukokuussa 1968 Meisner liittyi Poco-yhtyeeseen Buffalo Springfieldissä vaikuttaneiden Richie Furayn ja Jim Messinan seuraksi. Koe-esiintymisensä hän oli tehnyt esimerkiksi Gregg Allmanin ja Timothy B. Schmitin kanssa. Meisner oli mukana yhtyeen esikoisalbumilla Pickin' Up the Pieces, mutta hän jätti Pocon ennen albumin julkaisua. Tähän vaikutti se viha, jonka albumin lopullisista miksauksista pois jättäminen oli aiheuttanut. Meisnerin basso-osuudet ja taustalaulut jäivät levylle, mutta George Grantham vastasi uusista leadvokaaleista. Huhtikuussa 1969 Meisner liittyi Rick Nelsonin Stone Canyon -yhtyeeseen. Hän sai houkuteltua Nelsonin ja tuottaja John Boylanin ottamaan yhtyeeseen myös aikaisemmat soittajatoverinsa The Poorista; kitaristi Allen Kempin ja rumpali Pat Shanahanin. Yhtyeen kokoonpanon täydensi aikaisemmin Buck Owensin yhtyeessä soittanut pedal steel -kitaristi Tom Brumley. Meisner oli mukana albumeilla In Concert at the Troubadour, 1969 ja Rudy The Fifth. Hän oli myös mukana Stone Canyonin vuoden 1969 kiertueesta kertoneessa dokumentissa Easy to Be Free, jonka ohjauksesta vastasi Rickyn veli David. Nelsonin Garden Party-albumin kappaleista Meisner osallistui I Wanna Be with Youn sävellystyöhön. Sessiomuusikkona Meisneria kuultiin kappaleissa Country Road ja Blossom James Taylorin albumilla Sweet Baby James. Meisner palasi Nebraskaan keväällä 1970 tehtyään hankalan kiertueen Rick Nelsonin ja Stone Canyon Bandin kanssa. Hän soitti Goldrush-yhtyeessä myöhemmin New Riders of the Purple Sageen kuuluneen Stephen A. Loven kanssa. Rick Nelsonin rohkaisemana Meisner palasi Los Angelesiin soittaen Goldrushin ja Stone Canyonin lisäksi sessiomuusikkona esimerkiksi Waylon Jenningsille. Kesällä 1971 Meisner liittyi John Boylanin kehotuksesta Linda Ronstadtin säestysyhtyeeseen Don Henleyn, Glenn Freyn ja Bernie Leadonin seuraksi. Kyseisestä kvartetista muodostui The Eagles. Syyskuussa 1971 perustettu yhtye solmi levytyssopimuksen David Geffenin Asylum Recordsin kanssa. Yhtyeen nimeä kantanut esikoisalbumi ilmestyi seuraavana vuonna. Meisner oli myös biisintekijänä yhtyeen viidellä ensimmäisellä albumilla. Meisnerin leadvokalisoimista kappaleista mainittakoon Desperadolta löytyvä Certain Kind of Fool. Viimeisen keikkansa Eaglesin riveissä Meisner soitti kolmas syyskuuta 1977 Wisconsinin East Troyssa. Eaglesissa hänet korvasi Pocossa Meisneria edeltänyt Timothy B Schmit, joka oli ainoa vaihtoehto. Meisner ilmaisi pettymyksensä siitä, ettei häntä otettu mukaan Eaglesin vuoden 1994 Hell Freezes Over -kiertueelle. Meisnerin sooloura käynnistyi vuosina 1978 ja 1980 ilmestyneillä albumeilla Randy Meisner ja (One More Song) Niistä jälkimmäisen Jack Tempchinin säveltämässä nimikappaleessa Henley ja Frey lauloivat taustoja. Albumin yhdeksästä kappaleesta Meisner osallistui kuuden kirjoittamiseen mukaan lukien top 20:een noussut single Hearts on Fire. Yhtyeensä Randy Meisner & The Silveradosin kanssa Meisner keikkaili ahkerasti 80-luvun alkupuolella. Vuonna 1982 Meisner levytti CBS:lle toisen nimikkoalbuminsa. Sen työstämiseen osallistui useita Heart-yhtyeen jäseniä mukaan lukien Wilsonin sisarukset Ann ja Nancy. Albumi sisälsi Craig Bickhardtin säveltämän top 20 -menestyksen Never Been in Love.  80-luvun puolivälissä Meisnerista tuli osa superyhtyettä Black Tie Bread-yhtyeen Jimmy Griffinin sekä Billy Swanin kanssa. Yhtyeen levyttämästä coverista Buddy Hollyn Learning the Gamesta muodostui hitti Yhdysvaltojen countryradiossa. Yhtyeen alkuvuoteen 1986 ajoittuneelle Yhdysvaltain-kiertueelle osallistuivat Bernie Leadon sekä arvostettu studiomuusikko Blondie Chaplin. Vuonna 1990 yhtyeeltä ilmestyi albumi When The Night Falls.  Charlie Rich Jr:n otettua Griffinin paikan yhtyeen nimeksi vaihtui Meisner, Rich & Swan. Trio keikkaili ahkerasti 90-luvulla, mutta sen 11. syyskuuta 2001 ilmestynyt albumi jäi vähälle huomiolle. Vuosien 1987 ja 1989 välillä Meisner keikkaili Firefallin solisti/lauluntekijä Rick Robertsin kanssa Roberts- Meisner Bandissa. 70-luvun alussa Roberts oli ollut Bernie Leadonin tavoin Flying Burrito Brothersin jäsen yhtyeen kolmannen, vuonna 1971 ilmestyneen albumin aikaan. Roberts-Meisner Bandin rumpali Ron Grinel oli soittanut esimerkiksi Dan Fogelbergin ja Carole Kingin kanssa. Vuosina 1989 ja 1990 Meisner osallistui Pocon Legacy-albumin äänityksiin ja levyn tiimoilta tehdylle kiertueelle. Singlenä julkaistu Call it Love oli top 20 - hitti ja myös Meisnerin vokalisoima Richard Marxin säveltämä Nothing to Hide menestyi. The Eaglesin päästessä Rock and Roll Hall of Fameen paikalla olivat kaikki yhtyeen jäsenet. Vuonna 2000 Meisner pääsi sekä sooloartistina että Drivin' Dynamicsin jäsenenä Nebraska Music Hall of Fameen. 2000-luvulla Meisner konsertoi osana World Classic Rockers -kiertuebändiä. Viimeisen keikkansa Meisner teki vuonna 2008 Naplesissa, Floridassa. Meisneria pyydettiin osallistumaan History of The Eagles-maailmankiertueelle vuonna 2013, mutta hän joutui kieltäytymään terveyssyistä. The Eaglesin syyskuuhun 2018 ajoittuneella Yhdysvaltain-kiertueella Meisner nähtiin Forumilla, Inglewoodissa Kaliforniassa soitetussa konsertissa. Kaikkiaan niitä oli kolme ja mainituista konserteista taltioitiin The Eaglesin kolmas livealbumi Live from The Forum MMXVIII. Meisner menehtyi 26. heinäkuuta 2023 77 vuoden ikäisenä.