Maamme virallisen Beatles-fanaatikon Jiri Nikkisen diggaus liverpoolilaiskvartetin musiikkia kohtaan alkoi kuusivuotiaana muusikkoisän levyhyllystä löytyneestä Abbey Road -albumista. Clifters ja Revolver-yhtyeiden johtohahmona kunnostautunut Jiri on julkaissut tähän mennessä myös kolme sooloalbumia, joista tuorein on kuluvana vuonna ilmestynyt ja useampia runsasta radiosoittoa saavuttaneita kappaleita sisältävä Viides ilmansuunta. Keskeisimmälle musiikilliselle esikuvalleen Jiri on jo vuosien ajan tehnyt kunniaa johtamansa Beatles Tribute Bandin riveissä. Sen kanssa Nikkinen on tehnyt keikkoja myös ulkomailla ja esiiintynyt esimerkiksi Liverpoolin Beatles-Weekillä. Vaikka Beatles Tribute Bandin kanssa keikkakuosiin on treenattu noin 150 kappaletta, ulkomaankeikkailun osalta ohjelmistossa on viime vuosina keskitytty albumikokonaisuuksiin. Magical Mystery Tour on jo kuultu alusta loppuun ja ensi kuussa Jiri Nikkinen Beatles Tribute Band soittaa kokonaisuudessaan kesäkuun alussa 50 vuotta sitten julkaistun klassikkoalbumin Sergeant Pepper's Hearts Club Band. Yhtye soitti myös tämänvuotisen, pelkästään kotimaisista esiintyjistä koostuneen Ilovaarirockin viimeisenä esiintyjänä. Setin aluksi tarjolla oli varhaistuotantoa Twist and Shoutin, esimerkillisesti rokanneen I Saw Her Standing There -versioinnin ja From Me to Youn näkemysten myötä. Myöhäisemmän aikakauden singlemenestyksistä valinnat kohdistuivat Lady Madonnaan ja Penny Laneen. Seuraavaksi kuultiin kaksi erinomaisesti toiminutta rockcoveria Fab Fourin alkuvaiheilta. Alun perin vuonna 1964 ilmestyneellä Long Tall Sally -ep:llä julkaistu Larry Williamsin Slow Down esitettiin todellisella vimmalla ja Jerry Leiberin, Mike Stollerin ja Richie Barrettin kirjoittama sekä viimeksi mainitun alun perin esittämä Some Other Guy on melodisuuden ja vastustamattoman svengin upea yhdistelmä, joka puolusti harvinaisena helmenä erinomaisesti paikkaansa setissä. Beatle-manian merkkipaaluihin lukeutuvan She Loves Youn jälkeen ohjelmistossa siirryttiin myös Valkoisena tuplana tunnetun The Beatles-albumin tuotantoon Back in the U.S.S.R.:n ja Birthdayn tiukkojen ja onnistuneiden näkemysten myötä. Jirin Beatles-diggauksen käynnistäneen Abbey Road -albumin avausraidasta Come Together kuultiin pitkä ja vakuuttava, inspiroituneeseen kitarajamitteluun intoutunut näkemys. Beatlesin 1960-luvun puolivälin tuotannosta oli seuraavaksi tarjolla kolme näytettä. Help-albumin nimiraita lukeutui niistä tunnetuimpiin, mutta Rubber Soulilta poimittiin kaksi harvinaisempaa valintaa; You Won't See Me sekä Wait, jotka saivat osakseen myös asiantuntevat esittelyt kappaleiden rakennetta myöten. Vuoden 1963 tuotantoa edusti vielä kakkosalbumi With The Beatlesin avauskappaleen It Won't Be Longin versio loppusetin tarjotessa silkkaa nannaa loppukauden huippuhetkistä. Tunnetta tihkunutta Don't Let Me Downia seurasi esimerkillisellä svengillä rokannut One After 909. Vaikka kyseinen kappale julkaistiin vasta Fab Fourin joutsenlauluksi jääneellä Let It Be -albumilla, se lukeutui ensimmäisiin John Lennonin ja Paul McCartneyn kirjoittamiin kappaleisiin. Aivan lopuksi palattiin vielä tyylitajuisesti Abbey Road -pitkäsoiton tunnelmiin. Kyseiseltä mestariteokselta kuultiin sen loppupotpuri, joka muodostuu kappaleista Golden Slumbers, Carry That Weight sekä The End. Solisti/kitaristi Nikkinen, basisti/taustalaulaja Jiri Bertula, rumpali Jarkko Rantanen ja kosketinsoittaja/taustalaulaja Juha Heikkilä esittivät diggariuden ja ammattitaidon upeasti yhdistäen taas kerran edustavan kattauksen Beatlesin tuotannosta sekä soundillisesti että habitukselllisesti niin sixties-henkisesti kuin se suinkin on mahdollista.
Jiri Nikkinen Beatles Tribute Band Ilovaarirockissa 8. 7. 2017 klo 23.40.-00.45.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti