Ruotsalaisen garagerockyhtye The Hellacoptersin perustivat vuonna 1994 solisti/kitaristi Nicke Andersson, kitaristi Dregen, basisti Kenny Håkansson ja rumpali Robert Eriksson. Andersson oli toiminut aikaisemmin Entombedin rumpalina ja Dregen piti tuolloin taukoa täysaikaisesta pääbändistään Backyard Babiesista. Dregen ja Eriksson olivat toimineet Entombedin roudareina ja Håkansson kuului Anderssonin lapsuudenystäviin. The Hellacoptersista kaavailtiin aluksi Dregenin ja Anderssonin sivuprojektia, mutta yhtyeestä kehkeytyi Anderssonin biisinkirjoittamisen ja esiintymisen keskeinen kanava. The Hellacopters lukeutuu The Hivesin kanssa ruotsalaisen garagerockrevivalin keskeisimpiin edustajiin ja lisäksi kyseessä on yleisesti eräs vaikutusvaltaisimmista ruotsalaisista rockyhtyeistä koskaan. The Hellacoptersin ruotsalaisen Grammyn voittanut esikoispitkäsoitto Supershitty to the Max ilmestyi vuonna 1996. Juuri ennen kakkosbändin pestiään Kissin kiertueella The Hellacopters täydensi kokoonpanoaan osa-aikaisesti kosketinsoittaja/perkussionisti Anders Lindströmillä. Hänestä tuli yhtyeen täysaikainen jäsen vuonna 1999. Kakkospitkäsoitto Payin' The Dues ilmestyi vuonna 1977 ja seuraavana vuonna Dregen jätti The Hellacoptersin keskittyäkseen täysipainoisesti Backyard Babiesiin. The Hellacoptersin kiertuevelvoitteita hoitamaan kiinnitettiin Mattias Hellberg ja Danne Andersson. Vuonna 1999 ilmestyneellä pitkäsoitolla Grande Rock kuultiin sekä Lindströmin että Hellbergin kitarointia ja jo samana vuonna Robert Dahlqvististista tuli yhtyeen täysaikainen soolokitaristi. Vakiintuneella kokoopanollaan The Hellacopters julkaisi kolme pitkäsoittoa, jotka ovat vuoden 2000 High Visibility, kahta vuotta myöhemmin ilmestynyt By the Grace of God sekä vuonna 2005 julkaistu Rock & Roll Is Dead. Vielä vuonna 2008 ilmestyi coveralbumi Head Off ja yhtyeen diskografia sisältää myös useita ep:itä ja rajoitettuina painoksina julkaistuja levytyksiä. Vuonna 2008 The Hellacoptersin jäsenet siirtyivät muihin projekteihin. Pitkän tauon jälkeen The Hellacopters juhlisti viime vuonna Supershitty to the Max-debyyttinsä 20-vuotista olemassaoloa valikoiduilla esiintymisillä. Kuluvan vuoden ainoan Suomen-keikkansa yhtye soitti Ilosaarirockissa lähes originaalilla miehistöllä, jonka muodostavat Nicke Andersson, Dregen, Robert Eriksson, Anders Lindström ja tuoreimpana kiinnityksenä bassossa kesäkuussa debyyttikeikkansa The Hellacoptersissa soittanut Sami Yaffa. Ja keikka lunasti odotukset, ehkäpä ne jopa hienoisesti ylittäen. You Are Nothingin ja Born Broken intensiivisellä rokkauksella käynnistynyt ja kaiken kaikkiaan 18 kappaleesta koostunut keikka tarjosi iskevän tiukkaa ja intensiivistä rokkausta muutamalla hitaammalla ja maalailevammalla palalla ryyditettynä. Nicke Andersson ja huppupäinen Dregen olivat kitaroineen erinomaisessa soitto- ja esiintymisvireessä koko tunnin ja vartin kestäneen setin ajan ja selkeästi esiintymisestään nauttinut Sami Yaffa esiteltiin keikan aikana kolmesti. Sami myös puhutteli yleisöä kerran ilmoittaen inhoavansa mikkiin puhumista ja yleisössä olevan runsaasti tuttuja. Setin kirkkaimmista timanteista nostettakoon erityisesti esiin The Devil Stole the Beat from the Lord, Move Right Out of Here sekä loppukeikan itseoikeutettu klassikkokimara, joka koostui kappaleista Toys and Flavours, I'm in the Band, By The Grace of God sekä todella intensiivisestä keikan päätösnumerosta (Gotta Get Some Action) Now! Kokonaisuutena kyseessä täytyy mainita olleen suorastaan harvinaislaatuisen upea ja fiilikseltään hieno rockkeikka, ja hienoa toki myös, että sen kontekstina oli nimenomaan Ilosaarirockin päälava. Lämmin kiitos The Hellacopters!
The Hellacopters Ilosaarirockin päälavalla 15. 7. 2017 klo 20.45-22.00
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti