Dio:Dream Evil
Aika on kohdellut lempeästi Dion neljättä, vuonna 1987 ilmestynyttä pitkäsoittoa Dream Evil. Näin siitäkin huolimatta että yhtyeen kokoonpanossa oli ennen kyseisen albumin levyttämistä tapahtunut yksi keskeinen miehistönvaihdos. Kitaristi Vivian Campbellin paikan oli nimittäin ottanut nuori Craig Goldie. Dream Evil koostuu kokonaisuutena melkoisen vahvasta kappalemateriaalista. Varhaisempaan Dion tuotantoon verrattuna yhtyeen neljännen albumin kappaleille ovat tunnusomaisia tarttuvat kertosäkeet ja yleinen melodisuus varhaisemmilta pitkäsoitoilta tutuksi tulleen aggressiivisuuden sijaan. Avauskappale Night People edustaa silti nopeaa ja tehokasta tyyliä. Nimiraita Dream Evil on hidastempoisempi ja se toimii moitteettomasti niin sävellyksensä, riffiensä kuin Ronnie James Dion vokaalisuorituksen osalta. Pitkäsoiton todellisiin kultahippuihin lukeutuu nopeatempoisuudessaan lähes speedmetallia lähestyvä Overlove, joka tosin sisältää tyylillisesti ZZ-Toppia muistuttavan intron. Kyseisen kappaleen huimassa kitarasoolossa Goldie todella loistaa. Balladiosastolla Dream Evilillä on tarjottavanaan muutama kiistaton ässäbiisi I Could Have Been a Dreamerin ja All the Fools Sailed Awayn ansiosta. Melodisempaa tuotantoa lähes laadukkaimmasta päästä edustaa myös Sunset Superman ja pitkäsoiton päätöskappale When a Woman Cries tuo myönteisesti mieleen Dion aikaisen Rainbown tuotannon. Soitannollisesti erityisesti Goldie ja rumpali Vinnie Appice ovat Dream Evilillä varsin hyvässä iskussa. Vaikka kosketinsoittimet ovat kyseisellä pitkäsoitolla niin ikään melkoisen keskeisessä asemassa, pitävät jotkut Dream Eviliä edeltäjäänsä Sacred Heartia onnistuneempana levynä, vaikka myös viimeksi mainitulla oli kiistattomat huippuhetkensä King of Rock N' Rollin, Rock and Roll Childrenin ja Hungry for Heavenin kaltaisten klassikkokappaleiden ansiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti