The Doors:The Doors
Neljäs tammikuuta 1967 Elektra Recordsin julkaisemana ilmestynyt The Doors on amerikkalaisen rockhtyeen The Doorsin esikoispitkäsoitto. Se sisältää muun muassa yhtyeen läpimurtohitin Light My Fire sekä 11-minuuttisen, oidipaalisen osuuden sisältävän teoksen The End. The Doorsin debyytti on paitsi eräs psykedeelisen rockin kivenmuuraajista, myös yleisesti eräs arvostetuimmista albumeista koko rockin historiassa. Vuonna 2012 Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Doorsin esikoinen saavutti 42:n sijan. Kyseistä pitkäsoittoa on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta ja itse albumi, kuten myös Light My Fire ovat päässeet Grammy Hall of Fameen. Kyseinen pitkäsoitto on julkaistu useita kertoja uudelleen cd-formaatissa. Maininnan ansaitsevat erityisesti vuoden 2007 remasteroitu ja vuonna 2017 ilmestynyt 50-vuotisjuhlapainos. Kyseinen Deluxe Edition on tupla. Vuonna 2015 Kongressin kirjasto valitsi Doorsin esikoisen kansalliseen ääniterekisteriin kulttuurisen, taiteellisen tai historiallisen merkityksensä ansiosta. The Doorsin kokoonpano muotoutui kesällä 1965 Ray Manzarekin kahden veljen lähdettyä ja kitaristi Robby Kriegerin liityttyä yhtyeeseen. Krieger oli tuolloin soittanut kitaraa ainoastaan puolen vuoden ajan. Mukana olivat lisäksi jazzorientoitunut rumpali John Densmore ja karismaattinen solisti Jim Morrison. Yhtye solmi aluksi puolen vuoden mittaisen sopimuksen Columbia Recordsin kanssa, mutta suostui jättämään kyseisen yhtiön, sillä se ei onnistunut löytämään tuottajaa yhtyeen esikoisalbumille. Ennen uuden sopimuksen solmimista Elektra Recordsin Jac Holzmanin kanssa The Doors soitti clubikeikkoja esimerkiksi London Fogissa ja Whiskey A Go Gossa. The Doorsin esikoisalbumi nauhoitettiin Sunset Sound Studioilla Kaliforniassa kuudessa päivässä Paul A Rotchildin tuottamana ja Bruce Botnickin toimiessa ääni-insinöörinä. Äänityksissä hyödynnettiin neliraituria bassson ja rumpujen ollessa yhdellä raidalla, kitaran ja urkujen toisella ja Morrisonin lauluosuuksien kolmannella. Neljättä raitaa hyödynnettiin päällekkäisäänityksiin. Sessiomuusikko Larry Knekchell soitti bassoa Light My Firella ja muutamilla muilla albumin kappaleilla tukevoittaakseen Manzarekin Fender Rhodes -pianobasson soundia. The Endin tapauksessa kappaleen lopullisessa nauhoituksessa kaksi ottoa editoitiin yhteen. The End pääsi mukaan Francis Ford Coppolan vuonna 1979 valmistuneeseen Vietnamin sotaa käsittelevään elokuvaan Apocalypse Now! Break on Through (to the Other Side) julkaistiin pitkäsoiton ensimmäisenä singlenä ja John Densmore hyödynsi kappaleessa bossa nova-tyyppistä rytmitystä. Robby Krieger on maininnut keksineensä Break on Throughn kitarariffin Paul Butterfield Bluesbandin versiosta Elmore Jamesin kappaleesta Shake Your Moneymaker. Vastaavasti kappaleen urkusoolossa on kaikuja Ray Charlesin kappaleesta What 'D I Say. The Doorsin debyyttihitti Light My Fire on Robby Kriegerin käsialaa. Albumiversiossaan yli seitsenminuuttinen kappale on singleformaatissa typistetty hieman alle kolmeen minuuttiin ja lähes kaikki instrumentaalisoolot on jätetty pois. The Doorsin esikoisalbumilla on kaksi coverkappaletta; Brechtin ja Weilin Alabama Song vuoden 1927 oopperasta Rise and Fall of the Mahagonny sekä Willie Dixonin käsialaa oleva bluskappale Back Door Man, jonka originaalista levytysversiosta vastasi Howlin Wolf. The Doorsin debyytistä muodostui suurmenestys vasta Light My Fire-singlen suosion vanavedessä. Korkeimmillaan albumi nousi listakakkoseksi syyskuussa 1967, jolloin sen nousun ykkössijalle esti ainoastaan Beatlesin Sergeant Pepper. Euroopassa Light My Fire menestyi toden teolla vasta Oliver Stonen The Doors-elokuvan myötä. Light My Fire-single nousi tuolloin seitsemänneksi ja Doorsin debyyttialbumi saavutti sijan 43. Doorsin esikoisen monomiksaukset eroavat selkeästi stereomiksauksista. Kyseinen monoversio vedettiin nopeasti markkinoilta ja uudelleen se oli saatavilla vuonna 2010 Rhino Recordsin julkaisemana 180 gramman vinyyliversiona ja kyseessä oli rajoitettu painos. Maaliskuun lopussa vuonna 2017 ilmestynyt Deluxe Edition sisältää myös albumin monomiksaukset. The Doorsin esikoispitkäsoitto vastaanotti myönteisiä arvioita jo ilmestymisaikanaan. Q-musiikkilehden sadan kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Doorsin esikoinen saavutti sijan 75. New Musical Expressin 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla pitkäsoiton sijoitus oli 226. Rolling Stonen listauksessa vuoden 1967 40 parhaasta albumista Doorsin debyytti nousi kärkisijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti