Bad Company:Desolation Angels
17. maaliskuuta 1979 ilmestynyt Desolation Angels on englantilaisen rockyhtyeen Bad Companyn viides studioalbumi. Solisti Paul Rodgers mainitsi radio-ohjelma In the Studio with Redbeardissa kyseisen pitkäsoiton ottaneen nimensä Jack Kerouacin samannimisen novellin mukaan. Desolation Angels äänitettiin Surreyssa, Britanniassa Ridge Farm -studioilla loppuvuodesta 1978 ja sitä pidetään yleisesti Bad Companyn originaalikokoonpanon viimeisenä todella vahvana albumikokonaisuutena. Pitkäsoitto sisältää myös Bad Companyn viimeisen suuren singlemenestyksen, Paul Rodgersin käsialaa olevan, ja hänen kitarasyntetisaattoriffistään inspiraationsa ammentaneen kappaleen Rock N' Roll Fantasy. Myös basisti Boz Burrellin käsialaa oleva raita Gone Gone Gone sai osakseen mukavasti radiosoittoa rockiin erikoistuneilla radioasemilla. Vaikka kyseessä on Burrellin debyyttisävellys Bad Companylle, kappaletta pidetään eräänä yhtyeen tuotannon kaikkien aikojen parhaista. Desolation Angels saavutti Billboardin listalla parhaimmillaan kolmannen sijan ja myi tuplaplatinaa. Sen kappaleista kitaristi Mick Ralphsin käsialaa olevasta Oh Atlantasta Alison Krauss levytti coverversion vuonna 1995 ilmestyneelle pitkäsoitolleen Now That I've Found You:The Collection. Kappaleen originaaliversio kuultiin The Nashville Networkin vuonna 1993 lähettämässä Motorcraft 500-autokilpailussa. Kyseinen kilpailu viivästyi kuudella päivällä Atlanta Motor Speedwayllä olleen lumimyrskyn takia, eikä kilpailun lähettämiseen alkuperäiset oikeudet omanneella ABC:llä ollut aikaa lähettää kyseistä kilpailua. Desolation Angelsin huippuhetkistä nostettakoon lisäksi esiin yhtyeen rytmiryhmän; eli Burrellin ja rumpali Simon Kirken yhteistyötä edustava iskevä Rhythm Machine. Rodgersin Crazy Circles edustaa totutun sielukasta musiikillista ja tulkinnallista ilmaisua. Niin ikään Rodgersin työstämä Evil Wind tarjoaa rivakampaa otetta ja erityisesti upeaa kitarointia Ralphsilta. Edelleen Rodgersin käsialaa oleva Early in the Morning lukeutuu tuntemattomuudestaan huolimatta lähelle Bad Companyn balladituotannon terävintä kärkeä. Ralphsin Lonely for Your Love tarjoaa otsikostaan huolimatta rokkaavampia sävyjä odotustenmukaisesti myös kitaraosastoon panostaen. Myös Rodgersin tulkinnasta löytyy kaivattavaa ruutia. Kitaristin sävellyksistä Take The Time edustaa onnistuneesti balladimaisempaa tuotantoa. Rodgersin She Brings Me Love päättää Desolation Angelsin kaivattavalla sielukkuudella ja vakuuttavuudella. Vaikka Bad Companyn kolme ensimmäistä pitkäsoittoa ovat yhtyeen tuotannon keskeisimmät, sijoittuu Desolation Angels laadullisesti vielä melkoisen lähelle kyseisiä albumeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti