Sunnuntain extra:Oklahoman hiljainen merkittävä trubaduuri

Viides joulukuuta 1938 syntynyt ja 26. heinäkuuta 2013 edesmennyt John Weldon, eli artistinimeltään J.J. Cale oli amerikkalainen laulaja/lauluntekijä, levyttävä artisti ja kitaristi, jonka soittotyylillä oli merkittävä vaikutus moniin keskeisiin muusikoihin. Vaikka Cale vältteli tietoisesti julkisuuden valokeilaa, hänen vaikutuksensa musiikin tekijänä on yleisesti tunnustettu. Esimerkiksi Eric Clapton, Neil Young ja Mark Knopfler ovat nimenneet Calen erääksi rockin historian tärkeimmistä artisteista. Calea pidetään eräänä nk. Tulsa-soundin luojista. Kyseinen tyylilaji on ottanut vaikutteita bluesista, rockabillysta, countrysta ja jazzista. Monet keskeiset artistit ja yhtyeet ovat tehneet coverversioita Calen kappaleista. Tunnetuimmista mainittakoon Eric Claptonin näkemykset Cocainesta ja After Midnightista, Lynyrd Skynyrdin versiot Call Me the Breezestä ja I Got the Same Old Bluesista, Waylon Jenningsin ja Dr. Hookin levyttämä Clyde sekä Santanan näkemys kappaleesta The Sensitive Kind. Vuonna 2008 Cale ja Clapton vastaanottivat Grammyn yhteisestä albumistaan Road to Escondido. John Cale syntyi Oklahoma Cityssä ja varttui Tulsassa. Hän valmistui Tulsa Central High Schoolista vuonna 1956. Kitaransoiton opettelun lisäksi hän alkoi opiskella äänitystyön periaatteita jo varhain asuessaan vielä vanhempiensa luona Tulsassa. Siellä Cale rakensi itselleen äänitysstudion. Valmistuttuaan koulusta hän suoritti varusmiespalveluksensa ilmavoimissa teknologian instituutissa Champaignissa, Illinoisissa. Calen miksaamiseen ja äänittämiseen liittyvä tietämys tuli olemaan keskeisessä roolissa hänen levytystensä erottuvan soundimaailman luomisessa. Muiden tulsalaismuusikoiden kanssa Cale muutti Los Angelesiin 60-luvun alussa. Siellä hän työskenteli äänitysinsinöörinä. Vuonna 1966 Cale äänitti Liberty Recordsille demosinglen kappaleestaan After Midnight.

 Kyseistä singleä hän jakeli LA:ssa vaikuttaneille muusikkoystävilleen, joista monet toimivat menestyksekkäästi sessiomuusikkoina. Vaikka Cale sai pysyvän kiinnityksen Whiskey A Go Go-clubille, hän saavutti levyttävänä artistina vain vähäistä menestystä, eikä tienannut tarpeeksi myöskään äänitysinsinöörin tehtävissä. Whiskey A Go Go -clubilla Elmer Valentine kehotti Calea ottamaan käyttöön nimen J.J. Cale, ettei häntä sekotettaisi Velvet Underground -yhtyeen John Caleen. J.J. myi kitaransa ja palasi Tulsaan, missä hän muodosti yhteisen yhtyeen niin ikään tulsalaisen Don Whiten kanssa. Vuonna 1970 Cale kuuli Eric Claptonin levyttäneen coverin After Midnightista. Biisintekijälle ehdotettiin mahdollisuutta oman albuminsa työstämiseen. Vuonna 1972 ilmestynyt Calen debyyttipitkäsoitto Naturally määritteli artistin tyylin. Los Angeles Timesin Richard Cromelinin mukaan kyseessä oli ainutlaatuinen yhdistelmä bluesia, folkia ja jazzia. Calen varhaisten vähäisten rumpukonekokeilujen, rennon groovauksen, kitaratyöskentelyn ja miellyttävän lakoonisten vokaaliosuuksien tuloksena oli ajatonta laatua, joka erotti hänet monista amerikkalaisista rootsmusiikin puritaaneista. Calen suurin singlemenestys oli Naturallylta poimittu Crazy Mama, joka nousi Billboardin listalla sijalle 22. Vuoden 2005 dokumentissa To Tulsa and Back:On Tour with J. J. Cale artisti kertoi, että hänelle tarjottiin tilaisuutta esittää kyseinen kappale Dick Clarkin American Bandstandissa, jotta se olisi noussut vielä korkeammalle listoilla. Cale jätti kyseisen tilaisuuden käyttämättä, sillä hän ei voinut tuoda yhtyettään mukanaan, eikä hän suostunut esiintymään playbackinä. Cale toimi usein omana tuottajanaan, äänittäjänään ja sessiomuusikkonaan. Ainutlaatuisen soundinsa hän mainitsi saavuttaneensa aloittamalla oman musiikkinsa äänitystyöt varhain. Yhdysvaltoja lukuun ottamatta Calen backkatalogi on Fairwood Music Ltd:n julkaisemaa. Neljän ensimmäisen pitkäsoittonsa, joihin lukeutuvat vielä vuoden 1973 Really, seuraavana vuonna ilmestynyt Okie ja vuoden 1976 satoa edustava Troubadour, ohella hänen diskografiastaan voisi nostaa erityisesti esiin vuoden 1990 paluulevyn Travel-Log. Cale menehtyi sydänkohtaukseen La Jollassa, Californiassa 74-vuotiaana. Vuoden 2003 elämäkerrassaan Shakey Neil Young kohottaa J.J. Calen kaikkien aikojen parhaaksi kitaristiksi Jimi Hendrixin kanssa.