Solisti/kitaristi Paul Stanleyn, soolokitaristi Ace Frehleyn, rumpali/solisti Peter Crissin ja basisti/solisti Gene
Simmonsin, eli Kissin legendaarisen kokoonpanon lokakuussa 1974 ilmestynyt kakkospitkäsoitto Hotter than
Hell sijoittuu laadullisesti melkoisen lähelle vain puolta vuotta aikaisemmin
ilmestynyttä yhtyeen ikilegendaarista debyyttialbumia. Levyn kymmenestä
raidasta kolme, eli parhaimmistoon kuuluvat nimikappale, Got to Choose sekä
tavanomaisesta poiketen Peter Crissin vokalisoima Mainline on Stanleyn
käsialaa. Simmons vastaa yksin raidoista Watching You ja All the Way.
Rockrevitys Let Me Go Rock and Roll on parivaljakon Stanley ja Simmons
yhteistyötä. Se julkaistiin pitkäsoiton ainoana singlepoimintana, mutta ei
menestynyt. Kirkkain mestariteos Simmonsin vokalisoimista kappaleista, Going
Blind on tehty yhdessä Stephen Coronellin kanssa jo Wicked Lester – yhtyeen
aikana. Stanley ja Frehley ovat työstäneet yhteisesti edellisen vokalisoiman Comin’
Homen. Parasite ja unohdettu klassikko Strangeways ovat Ace Frehleyn käsialaa.
Niistä edellisen laulaa Simmons, jälkimmäisen Criss.
Strangewaysin kitarasooloa pidetään eräänä Frehleyn kaikkien
aikojen parhaista. Los Angelesissa äänitetyn Hotter than Hellin yleistunnelma
on tulkittavissa edeltäjäänsä tummasävyisemmäksi. Myös japanilaistyyppisestä
kannestaan muistetun albumin työnimi oli The Harder They Come. Hotter than Hell
ei saanut osakseen kovin suurta promootiota lukuun ottamatta albumin hyväksi
tehtyä televisiomainosta. Kesäkuussa 1977 albumi saavutti kultalevyn puolen miljoonan kappaleen myynnillään. Yhdessä edeltäjänsä ja seuraajansa Dressed
to Killin kanssa se muodostaa Kissin saagan ensimmäisen ja monien mielestä
kiehtovimman luvun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti