Lauantain pitkä:Strummerin muistoksi

Brittiläisen punkrockin mitä todennäköisimmin legendaarisimman yhtyeen The Clashin solisti, Turkissa Ankarassa syntynyt Joe Strummer, alias John Graham Mellor olisi täyttänyt 62 vuotta 21. elokuuta. Kaikista punkyhtyeistä The Clashin voinee sanoa yhdistäneen punkin kaikkein onnistuneimmin aatteena ja musiikkina. Ennen Clashiä Strummer toimi muun muassa solistina 101’ers-nimisessä yhtyeessä. Kitaristi Mick Jonesin pyynnöstä Strummer jätti 101’ersin ja siirtyi solistiksi The Clash-yhtyeeseen, jonka kokoonpanoon vuonna 1976 kuuluivat lisäksi basisti Paul Simonon ja rumpali Terry Chimes. Viimeksi mainitun tilalle vaihtui pian Topper Headon. The Clashin esikoissingle White Riot oli klassinen punkhuudatus ja yhtyeen nimetön esikoisalbumi ehti ilmestyä puoli vuotta ennen Sex Pistolsin Never Mind the Bollocks, Here’s the Sex Pistolsia vaikkakin The Clash oli soittanut Pistolsin lämmittelijänä. Yhtyeen esikoisalbumin klassikoista nostettakoon esille esimerkiksi Protex Bluen, Denyn, Cheatin, Garagelandin, London’s Burningin ja I’m So Bored with the USA:n kaltaiset adrenaliinilataukset. The Clashin kakkosalbumin Give ’em Enough Rope tuottajana oli ensisijaisesti Blue Öyster Cultin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnetuksi tullut Sandy Pearlman. Sofistikoituneimmista soundeistaan huolimatta pitkäsoitolla oli tarjottavanaan edeltäjänsä veroista punkrockia. Tommy Gun ja English Civil War olivat albumin singlemenestykset ja maininnan ansaitsevat lisäksi erityisesti Safe European Home ja Mick Jonesin koskettava koulutoverimuistelu Stay Free.

The Clashin mestariteos oli vuonna 1979 ilmestynyt tupla-albumi London Calling, jolla yhtyeen musiikilliset vaikutteet rönsyilivät huomattavasti edeltäjiään runsaammin. Maininnan ansaitsee erityisesti Spectormaisen äänivallin vaikutus ja klassisen nimiraitansa lisäksi albumilla on tarjottavanaan muun muassa useita erinomaisia popiksi luokiteltavissa olevia kappaleita. Kesken legendaariseksi osoittautuneen tuplan levytystä The Clash saapui heittämään keikan Ruisrockissa. Vuonna 1980 yhtye julkaisi aina tripla-albumin mittoihin yltäneen Sandinistan. Yhtye julkaisi kerralla kaikki musiikilliset ideansa ja singlemenestyksiksi muodostuivat The Magnificent Seven sekä Hitville UK. Vuoden 1982 pitkäsoittoon Combat Rock ehdittäessä The Clash oli jo stadionluokan rockyhtye ja sen viimeisen huipputyön singlehittejä olivat Rock the Casbah sekä Should I Stay or Should I Go. Albumin essentiaaleimpaan tuotantoon lukeutuu lisäksi Straight to Hell. Vuoden 1985 viimeiseksi jäänellä Clashin pitkäsoitolla Cut the Crap originaalia yhtyettä edustivat enää Strummer ja Simonon. Kokonaisuutena epätasaisen albumin singlepoiminnasta This Is England muodostui suuri menestys. The Clashin jälkeinen sooloura kului Strummerilta soundtrackien parissa. 1990-luvun puolivälissä Strummer kasasi ympärilleen kaipaamansa muusikot ja nimesi yhtyeen The Mescalerosiksi. Se ehti julkaista kaksi pitkäsoittoa vuosina 1999 ja 2001 ja yhtye esiintyi myös Provinssirockissa. Strummerin elämä päättyi aivan liian varhain diagnosoimattomaan sydänvikaan 22. joulukuuta 2002. Punkrockin keskeisimpiin kuuluvan äänen viimeinen pitkäsoitto oli postuumi Sreetcore.