4. syyskuuta 1963 syntynyt basisti Sami Yaffa, eli Sami
Takamäki on soittanut vuodesta 1977. Hänen ensimmäisiin yhtyeisiinsä lukeutui
punkrockiksi kategorioitavissa oleva Suopo, joka ei ehtinyt levyttää mitään.
Alkuvuodesta 1980 Sami liittyi Andy McCoyn kanssa Pelle Miljoona Oy-yhtyeeseen
ja kaksikko oli mukana samaisen vuoden syksyllä ilmestyneellä
klassikkoalbumilla Moottoritie on kuuma. Sen ilmestyessä Sami ja Andy olivat
kuitenkin jo karanneet Tukholmaan kasaamaan Hanoi Rocksia, johon kuuluivat
lisäksi solisti/fonisti Michael Monroe, kitaristi Nasty Suicide ja rumpali Gyp
Casino, joka vaihtui loppuvuodesta 1982 englantilaiseen Razzleen. Hanoi Rocks
levytti useita klassikko-albumeita, joista mainittakoon vuoden 1981
legendaarinen debyytti Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks sekä vuonna
1984 ilmestynyt Two Steps from the Move. Kansainvälisen uran luonut yhtye oli
myös todella lähellä lopullisessa kansainvälisessä läpimurrossaan. Kaikki
päättyi kuitenkin Razzlen tapaturmaiseen kuolemaan joulukuussa 1984.
Onnettomuusautoa ajoi Mötley Crüen Vince Neil.
Hanoi Rocksin jälkeen Yaffa levytti ensiksi Pelle Almgrenin
kanssa. Vuonna 1987 hän liittyi kolmen vuoden ajaksi san franciscolaiseen
rockyhtyeeseen nimeltä Jet Boy ja oli mukana kahdella sen albumilla, Feel the
Shake ja Damned Nation. Yaffa ehti myös keikkailla New York Dollsin johtohahmon
Johnny Thundersin kanssa. Vuonna 1989 hän liittyi myös hetkeksi kotimaisen
katurockin klassikon, Los Angelesiin siirtyneen Smack-yhtyeen viimeiseen
kokoonpanoon, jonka kanssa levytti kappaleet Can You Dig It ja Crazy River
käyttäen kuitenkin tuolloin salanimeä Ulan Bator. Vuodesta 1990 lähtien Yaffa
on asunut ensisijaisesti New Yorkissa. Hänen seuraavaa työsarkaansa edusti
Michael Monroen uusi yhtye Jerusalem Slim, johon kuului lisäksi Billy Idollin
kitaristi Steve Stevens sekä Small Facesissä ja Facesissä vaikuttanut
kosketinsoittaja Ian McLagan. Yhtye hajosi vuonna 1992 ja sen ainoaksi jäänyt
pitkäsoitto ilmestyi samana vuonna. Jerusalem Slim teki myös kiertueen, jolla
kitaristina mukana oli Nasty Suicide.
Seuraavaksi Yaffa ja Monroe yhdistivät
voimansa yhtyeessä Demoliton 23. Se julkaisi varsin onnistuneen, Little
Stevenin tuottaman albumin ja yhtyeen kiertuekokoonpanoon liittyi mukaan myös
vanha tuttu Nasty Suicide. 90-luvun puolivälissä Yaffa perusti vaimonsa Karmen
Guyn kanssa Mad Juana-yhtyeen. Sen tyyliä Yaffa kuvaili The Poguesin ja The
Clashin kohtaamisena akustisilla instrumenteilla. Tähän mennessä Mad Juana on
julkaissut viisi albumia. Yaffa oli mukana myös Jan Stenforsin alias Nasty
Suiciden debyyttisoololla Vinegar Blood sekä sen tiimoilta tehdyllä Suomen-kiertueella.
Vuonna 2002 Yaffa liittyi kahdeksi
vuodeksi Joan Jettin The Blackhearts-yhtyeeseen, mutta ei
soittanut millään sen albumilla. Vuodesta 2004 lähtien hän oli mukana New York
Dollsin uudessa kokoonpanossa, jossa alkuperäisjäseniä edustivat enää David
Johansen ja Sylvain Sylvain. Se julkaisi kaksi hyvät arviot saavuttanutta
albumia. Vuodesta 2010 Yaffa on
soittanut jälleen Michael Monroen mukaan nimetyssä yhtyeessä. Runsaasti
keikkaillut yhtye on lisäksi julkaissut kehutut albumit Sensory Overdrive ,Horns & Halos ja Blackout States. Samin isännöimä, Yle Teemalla esitettävää
musiikkidokumentti Sound Tracker saavutti runsaasti myönteistä palautetta. Sen debyyttijaksossa hän muun muassa jammaili
David Johansenin kanssa.
Elokuussa 2016 Yaffasta julkaistiin Liken kustantama ja Tommi Liimatan kirjoittama elämäkertateos Tie taipuu. Yaffan ensimmäinen sooloalbumi on syyskuussa 2021 ilmestynyt The Innermost Journey to Your Outermost Mind.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti